Miten voin pitää ääntä?

Jotta voin pitää ääntä koko Oulun vaalipiirin alueella, pienissä sekä suurissa kylissä ja kaupungeissa ihmisoikeuksien, syrjimättömyyden, yhdenvertaisuuden, tasa-arvon, moninaisuuden ja elinkelpoisen planeetan puolesta, tarvitsen siihen rahaa ja apukäsiä koko Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella.

Tarvitsen käsipareja jakamaan flaijereita, suunnittelu- ja toteutusapua vaalimainontaan, taustajoukkoja henkiseksi tueksi, ja ehkä hetkittäin myös huomauttamaan ihmisyyden fyysisistä rajoista. (Edellistä eduskuntavaalikampanjaa tehdessäni Feministisen puolueen ehdokkaana neljä vuotta sitten laihduin reilussa kahdessa kuukaudessa 5 kg. ) Kampanjointi on hektisimmässä hetkessään paitsi puhetta, kuuntelua ja kohtaamista niin myös fyysistä toimintaa, vähäisiä yöunia ja väliin jääneitä ruokailuja.

Näissä vaaleissa olen Vihreiden sitoutumattomana ehdokkaana ja näissäkin vaaleissa pidän ääntä vähemmistöjen, monimuotoisten perheiden ja neurokirjon lasten sekä aikuisten oikeuksista. Pidän ääntä lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisystä ja mielenterveyden puolesta, seksuaalisen häirinnän kitkemisestä. Pidän ääntä peruskouluun kaikille yhteisen katsomusaineen saamisesta uskonnon ja elämänkatsomustiedon sijaan. Pidän ääntä kiertotaloudesta ja vihreästä siirtymästä. Pidän ääntä perustulosta ja jokaisen oikeudesta osallisuuteen ja työntekoon.

Edellisten eduskuntavaalien alla olen kirjoittanut:

“Feministinen talouspolitiikka haluaa murtaa vallitsevan hengen, jossa talous on itseisarvo. Talouden tulee olla välinearvo, jolla tuotetaan hyvinvointia, ei tehostuksen ja tuottavuuden rattaissa kasvavaa pahoinvointia, jossa osa väestöstä uupuu taakkansa alle samaan aikaan, kun merkittävä osa väestöstä ei pääse osalliseksi ja vastuunkantajaksi lainkaan, vaikka kuinka kovasti haluaisi. Lyhennetty työviikko kuuden tunnin työpäivillä tulee mahdollistaa kaikille halukkaille. Tämä tasaa taakankantoa ja lisää yksilöiden ja perheiden hyvinvointia.”

Näissä vaaleissa tulen myös pitämään ääntä sen puolesta, että matematiikan ylenmääräistä painotusta tulee vähentää sellaisten alojen opiskelijavalinnoissa, joissa matematiikka ei ole merkittävässä roolissa.

Koen, että minun ja Vihreiden arvopohja on hyvin samanlainen. On ollut helppo liittyä tähän osaavaan ammattilaisten joukkoon, vaikka haenkin vielä paikkaani uudessa yhteisössä. Jokaisesta kohtaamisesta on jäänyt hyvä mieli.

Tällä kertaa ei ole minun vastuullani huolehtia jokaisen ulkovaalimainoksen liisteröinnistä ja kuljettamisesta ulkovaalitelineisiin ja sieltä pois – meitä on suurempi joukko tekemässä vaaleja. Tarvitsen kuitenkin sinun apuasi – rahaa tai aikaa tai molempia. Edellisissä vaaleissa rinnallani kullkeneista tukijoista osa on jo ilmoittanut onnekseni ja ilokseni olevansa tukenani edelleen, vaikka puolue on vaihtunut. Tästä huolimatta tarvitsen lisää lukuisia apukäsiä ja euroja – olisitko sinä yksi heistä? Tai lahjoittaisitko sinä euron tai pari vaalikampanjalleni?

Jokainen lahjoitettu euro lisää kampanjani näkyvyyttä ja vaikuttavuutta ja muuttaa samalla valtasuhteiden painotusta: sitä mistä ja miten keskustellaan. Kenen ääni ja mitkä asiat ansaitsevat olla näkyvillä ja tulla kuulluiksi? Pyrin olemaan lahjoituksen ja luottamuksen arvoinen kampanjoinnissa, ehdokkaana sekä niin käydessä -kansanedustajana.

Tukiryhmäni tilinumero on FI9811073501051431

Olen eronnut Feministisestä puolueesta

Olen eronnut Feministisestä puolueesta ja puolueen hallitus on käsitellyt eronpyyntöni lokakuun kokouksessaan.

Merkittävin syy päätökselleni on muuttunut maailmanpoliittinen tilanne ja puolueen ja minun eriävät näkemykset siitä, millaisella politiikalla turvataan parhaiten ihmisoikeuksien toteutumista tulevaisuudessa. 

Toinen merkittävä tekijä liittyy minun ja puolueen eriäviin näkemyksiin puolueen tulevaisuuden tavoitteista, johon kytkeytyy muun muassa yhteistyön muodot muiden toimijoiden ja puolueiden kanssa. 

Feministinen puolue on edelleen lähellä sydäntäni. Olen oppinut ja saanut paljon puolueelta. On ollut antoisaa tutustua kaikkiin upeisiin ja tinkimättömiin maailmanparantajiin. Kiitos!

On eri asia toimia jonkin puolesta kuin jotain vastaan. Puolueelle toivon myös tulevaisuuteen roppakaupalla innostusta toimia yhdenvertaisuuden ja kaikille paremman maailman ja planeetan puolesta. Jatketaan työtä yhdenvertaisuuden eteen. Oma vaikutttamisen tapani ja kanavani on vielä tässä hetkessä avoimena.

Taru Hallikainen

Feministisen puolueen ex-varapuheenjohtaja

18.10. 2022 Oulussa

NATO-kantani

Sisältövaroitus väkivallasta.

Feminismi ja militarismi eivät mahdu samaan lauseeseen. Asevarustelu ei ole tie pysyvään rauhaan. Aseet eivät yhdistä, ne erottavat. Aseet eivät edusta ihmisyyttä tai ihmisoikeuksia. Aseet ovat niiden vastakohta ja aseet ovat rauhan vastakohta. Sota ja asevarustelu ovat toksisen patriarkaalisuuden väkivaltaisin ja raain muoto. Ne tuhoavat kaiken ympäristössään ja kylvävät kauhua. Sota on politiikkaa. Rauha on politiikkaa. 

Venäjä aloitti 24.2.2022 täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa, jota ei saa kutsua Venäjällä sodaksi. Hyökkäyksen aloituksen jälkeen Venäjä on heikentänyt myös omien kansalaistensa oikeuksia, sananvapautta ja demokratiaa. Sotaa vastustavat joutuvat toimimaan maan alla, myös Venäjän feministit. Venäjä ei ole arastellut lähettää Ukrainan sotaan oman maansa vähemmistöihin kuuluvia kansalaisia, josta on herännyt kysymys, tekeekö Venäjä tietoista valikointia omassa väestössään. Tehdäänkö Venäjällä etnistä puhdistusta Ukrainan sodan yhteydessä? 

Venäläiset sotilaat raiskaavat Ukrainassa naisia ja lapsia osana sodankäyntiä. Raiskausten jälkeen heitä on teloitettu ampumalla päähän. Toiminta ei sisällä raakuudessaan edes ihmisyyden rippeitä. Venäjän barbaarisuus jää historian kirjoihin. 

Venäjä ei ole salaillut ajatusmaailmaa, jonka mukaan alueet, jotka ovat joskus kuuluneet Venäjälle, kuuluvat aina Venäjälle. Silti Venäjä on osoittanut arvaamattomuutensa, vaikka se ei ole edes peitellyt pyrkimyksiään. 

Suomen ja Venäjän välinen raja on 1340 km pitkä. Se on pitkä ja syvä. Siinä kulkee ihmisoikeuksien, demokratian, sananvapauden sekä ilmaston- ja ympäristönsuojelun rajat. 

NATO on turvallisuuspoliittinen Pohjois-Atlantin puolustusliitto kahdella mantereella. Siihen kuuluu 30 jäsenvaltiota. NATO on myös tehnyt toimia ihmisyyttä vastaan, se ei ole ihmisoikeusjärjestö vaan militaristinen sotilasliittouma. NATO ei ole arvoyhteisö, vaikkakin sen jäsenvaltiot edustavat pääosin länsimaista demokratiaa ja ihmisoikeuksia. EU:n jäsenmaista valtaosa kuuluu NATOon. 

Tässä muuttuneessa maailmantilanteessa ei ole olemassa ihmisoikeuksien ja demokratian näkökulmasta lainkaan hyviä vaihtoehtoja. 

Näistä olemassa olevista vaihtoehdoista valitsen NATOn kannattamisen. Jatkossa turvallisuuspolitiikassa joka tapauksessa keskustellaan Suomessa siitä, millainen tulevaisuuden NATO on ja kuinka siellä huomioidaan ilmasto ja ihmisoikeudet. 

Feministinen puolue on omassa kannanotossaan vastustanut NATOa. 

Taru Halllikainen

Feministisen puolueen varapuheenjohtaja

Olen asettunut ehdolle

Feministisen puolueen puoluekokous pidetään Turussa 4.-5.9. 2021. Haluan olla rakentamassa ja osallisena Feministisen puolueen tulevaisuudessa sekä vaikuttamassa koko yhteiskuntaan omalla panoksellani. Siksi olen asettunut ehdolle puolueen varapuheenjohtajan tehtävään.

Feministinen puolue vaikuttaa yhteiskuntaan ja luo omalla panoksellaan ilmapiiriä, jossa jokaisella on mahdollisuus kokea olevansa hyväksytty ja osallinen itselleen sopivalla ja riittävällä tavalla. Elämme individualistisessa, yksilöllisyyttä korostavassa kulttuurissa ja yhteiskunnassa, mutta me tarvitsemme toinen toisiamme, kunnioittavaa yhteisöllisyyttä, jossa ihminen saa kasvaa yhdessä toisten kanssa kohti omaa täysimittaista itseään.

On tutkittu, että kun ihminen kääntää katseensa kohti toisia ja kysyy pyyteettömästi, voinko olla avuksi, se lisää myös ihmisen omaa hyvinvointia. Kuinka voimme luoda maailmaa, jossa jaamme ympärillemme ja samalla itsellemme hyvinvointia? Yksilöinä voimme tehdä oman mittamme verran toinen toistemme ja maailman puolesta, mutta puolueena voimme rakentaa askel kerrallaan, kokonaisia uusia maailmoja. Meidän on puolueena myös näytettävä esimerkkiä, ratkaistava haasteita, muistettava kunnioitus, oma ja toisten.

Vuosia sitten tapasin ja kävin keskustelua entisen Tampereen yliopiston legendaariseksi tituleeratun sosiaalipsykologian dosentin Klaus Weckrothin kanssa, kenen Aamulehden päätoimittajalle lähettämä kirje toimi sysäyksenä sille, että Aamulehti siirtyi vuonna 2017 käyttämään sukupuolineutraaleja ammattinimikkeitä. Weckroth korosti aina omassa toiminnassaan yhteisten päämäärien merkitystä ja puhui sellaisen yhteiskunnan luomisen puolesta, jossa jokainen voisi kokea itsensä tarpeelliseksi. Tavatessani hänet mieleeni jäi erityisesti yksi lause: “Ihminen opettaa sitä mitä hän itse eniten tarvitsee”. Lauseen voi tulkinta monin tavoin – siten että ihminen vahvistaa itseään ja itselleen merkityksellisiä asioita kuin myös niin että on tärkeää muistaa jatkuva ja säännöllinen itsereflektio. Femnistisessä puolueessakin on tärkeää muistaa nämä molemmat tulkinnan mahdollisuudet, jotta yhteinen päämäärä, se miksi työskentelemme, miksi puolue on perustettu ja on olemassa, vahvistuu, kirkastuu ja alkaa loistaa entistä laajemmin koko yhteiskunnassa: “yhteiskunta jota määrittelee vapaus ja kannattelee rakkaus.”  

Perheet ovat moninaisia ja kuntapäättäjien tulee huomioida se

Vaalikirjoitukseni Kalevassa 13.5.2021

Suomessa joka kolmas perhe on rakenteellisesti muuta kuin millaiseksi perhe perinteisesti mielletään. Sama perhe voi olla monella tapaa moninainen. Puhumalla erilaisista perheistä ja puhumalla hyvää monimuotoisista perheistä, luomme yhteiskuntaa, jossa jokainen lapsi voi olla ylpeä omasta perheestään.

Kunnan tulee huomioida palveluissaan perheiden moninaisuus. Esimerkiksi apilaperheistä ja muista sateenkaariperheistä on kunnan työntekijöillä varsin heikko tietämys. Perhe voi muodostua useammasta kuin yhdestä tai kahdesta vanhemmasta. Hyvä alku kohtaamiselle on, kun on avoin ja olettaa mahdollisimman vähän sekä välttää sukupuolittavaa kieltä.

Yhden vanhemman perheitä Suomessa on 22 % perheistä. Kunnan tulee pyrkiä saamaan tukiperheitä lisää ja madaltaa kynnystä tukiperheen saamiselle. Kunta voi olla lapsiystävällinen järjestämällä lapsiparkkeja omiin tiloihinsa esimerkiksi liikuntapaikkoihin. Vuoropäiväkodit mahdollistavat vuorotyön tekemisen yhden vanhemman perheissä ja niitä tulee olla tarjolla myös pienille koululaisille. Myös pikkukoululaisten aamu- ja iltapäiväkerhot edesauttavat työn ja perheen yhdistämistä.

Oikeus omaan äidinkieleen on huomioitava. Saamen kielen asema on turvattu Suomen lainsäädännössä, mutta siitä huolimatta Oulussa on puutteita saada saamenkielistä varhaiskasvatusta.

Oulun kouluissa sen sijaan on merkittäviä puutteita laadukkaan elämänkatsomustiedon opetuksen ja kirkollisten tapahtumien korvaavan toiminnan järjestämisessä lapsille, jotka eivät ole uskonnon opetuksen piirissä.

Taru Hallikainen

Oulu

kuntavaaliehdokas, Feministinen puolue

projektivastaava, FM

Mielipidekirjoitukseni kehorauhasta

Julkaistu 15.4.2021 Kalevassa

Kehorauha on ihmisoikeus-, yhdenvertaisuus-, mielenterveys- ja turvallisuuskysymys.

Moni ei tule ajatelleeksi, että wc-käynti  voi olla niin suuri turvattomuuden kokemus, jotta sitä välttää viimeiseen asti. Monille transihmisille sekä muunsukupuolisille se on arkea, kun he joutuvat asioimaan julkisissa vessoissa, joissa tulee valita naisten tai miesten puoli. Sama pätee julkisiin pukeutumis- ja peseytymistiloihin esimerkiksi liikuntapaikoissa.

Metoo –kampanja on nostanut neljän vuoden ajan esille seksuaalisen häirinnän kokemuksia. Samalla se on sanoittanut häirinnän kohteeksi joutuneille, että se, mitä on kokenut, ei ole ok. Kouluterveyskyselyistä käy ilmi, että 8.-9-luokkalaisista tytöistä kolmannes on kokenut seksuaalista häirintää. Lisäksi on heitä, jotka eivät tiedosta joutuneensa kaltoin kohdelluiksi. Nuoret tarvitsevat tietoa, mikä on ok ja mikä ei.

Kehorauhan häirintä on merkittävä kiusaamisen muoto kouluissa- hampaat, ihonväri, paino – melkein mikä tahansa kehossa voi johtaa sanalliseen tai fyysiseen väkivaltaan ja jättää vuosia kestävät haavat. Kouluihin on luotava toimivia työkaluja väkivallan ja häirinnän ehkäisyyn ja puuttumiseen.

Suomi on EU:n toiseksi väkivaltaisin maa naisille ja on sitoutunut Istanbulin sopimuksella torjumaan naisiin kohdistuvan väkivallan. On autettava uhreja sekä tekijöitä. Oulun kaupungin tulee palkata oma työntekijä lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn ja torjuntaan.

Vähävaraisissa perheissä kuukautisköyhyys on todellinen asia. Etenkin nuorille tulee olla saatavilla maksuttomia kuukautissuojia koulun kautta, että kenenkään ei tarvitse jäädä pois koulusta puuttuvien kuukautissuojien vuoksi.

Kehorauhaa voidaan edistää monipuolisilla kuntapoliittisilla päätöksillä.

Taru Hallikainen

filosofian maisteri

kuntavaaliehdokas, Oulu

Feministinen puolue

Kehorauhaa Kaupunkiin!

Kehorauhalla viitataan ihmisten kehojen moninaisuuteen ja kehojen moninaisuuden olemassaolon sallimiseen. Kehorauha on ihmisoikeus-, yhdenvertaisuus-, mielenterveys- ja turvallisuuskysymys.

On yleistä lasten sekä aikuisten keskuudessa arvostella ja kiusata sanallisesti ja jopa fyysistä koskemattomuutta loukaten toisen kehoa tai fyysistä olemusta – nenää, takapuolta, rintoja, painoa, hampaita, sukuelimiä, ihonväriä, jalkoja. Sukupuolesta, iästä, etnisyydestä, vammasta tai mistään riippumatta jokaiselle on sallittava kehorauha ja itsemääräämisoikeus omaan kehoon.

Miten kaupunki voi edistää kehorauhaa?

Viestimällä päiväkodeissa, kouluissa, uimahalleissa, liikuntapaikoissa ym., että kaikelle ulkonäön arvostelulle ja häiritsevälle koskettamiselle on nollatoleranssi ja että jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoon. Mahdollistamalla sanallisen ja fyysisen häirinnän kokemuksista kertomisen matalalla kynnyksellä. Tarkistamalla millaisia kanavia asioiden ilmi tuomiseen lapsilla, nuorilla ja aikuisilla on olemassa ja voiko niitä parantaa nykyisestään? Koskelan koulusurmasta on opittava ainakin se, että kaikenlaisen kiusaamisen hiljaisen hyväksymisen on päätyttävä.

Kaupunki voi edistää kehorauhaa järjestämällä moninaisuuden kohtaamiseen liittyvää koulutusta työntekijöilleen.

Kaupunkilaisten yhdenvertaisuutta voidaan lisätä kaikissa julkisissa tiloissa – kouluissa, kirjastoissa, museoissa, gallerioissa, virastoissa, liikuntapaikoissa, uimahalleissa, järjestämällä sukupuolineutraaleja wc-, pukeutumis- ja peseytymistiloja.

Uimahalleissa kehorauhan huomioivat sukupuolineutraalit pukeutumis- ja peseytymistilat palvelevat sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuutta sekä asiakkaiden, jotka tarvitsevat avustajaa ja joiden avustaja on eri sukupuolta kuin avustettava itse. Sukupuolineutraalit pukeutumis- ja peseytymistilat helpottavat myös yksin lapsen kanssa asioivia vanhempia silloin, kun lapsi on eri sukupuolta eikä enää ikänsä puolesta soljahda saumattomasti vanhemman kanssa samalle puolelle, mutta ei vielä aivan pärjää yksinkään. Lukolliset ja suihkulliset pukukopit sujuvoittavat ja tekevät turvallisemmaksi myös useamman pienen lapsen (esim. kaksosten) kanssa asioivien vanhempien uimahallissa asioimisen. Näiden lisäksi kehorauhan huomioivat tilat palvelevat ketä tahansa, oman kehonsa kanssa kipuilevaa ja voi samalla madaltaa kynnystä käyttää uimahalleja ja liikuntasaleja.

Minkä vuoksi olen Feministisen puolueen kuntavaaliehdokkaana

Lähdin Feministisen puolueen kuntavaaliehdokkaaksi kerran jo päätettyäni, että en asetu ehdolle. Miksi emmin lähtemistä ja miksi lähdin sittenkin?

Olin ensimmäisen kerran ehdolla kaksi vuotta sitten eduskuntavaaleissa. Vaikka kampanjointi oli omalla tavallaan antoisaa ja pystyin nostamaan esille minulle tärkeitä asioita sekä annoin ilolla Feministiselle puolueelle kasvot kotikaupungissani Oulussa, en kuitenkaan jäänyt kaipaamaan kampanjointia niin paljon, että päivänselvästi haluan tehdä sen uudestaan. Koin hetkittäin olevani kuin karnevaaliemäntä. Vaalit ja vaalikampanjat ovat eräänlaisia karnevaaleja – enemmän tai vähemmän – niissä tarjoillaan tärkeitä asioita ja hernekeittoa. Mitä enemmän on rahaa ja aikaa, sitä paremmin voi kaikkea tarjoilla. Toiset tekevät vaalityötä kokopäiväisesti työkseen, toiset tekevät sitä työnsä ohella. Kuulun jälkimmäiseen joukkoon. Vaalit ovat myös ehdokkaalle itselleen ihan tuntuva taloudellinen satsaus, jos haluaa tulla nähdyksi.

Mikä minut sitten sai asettumaan myös näihin kuntavaaleihin ehdolle?  Yhdellä sanalla sanottuna demokratia ja toisella sanalla sanottuna vaikuttaminen.

Haluan edustaa sananvapautta ja ihmisoikeuksia demokraattisessa yhteiskunnassa ja vaikuttaa kotikuntaani Ouluun, mutta olla samalla mahdollisimman riippumaton toimija. Feministisen puolueen ehdokkaana koen voivani tehdä niin. Olen ollut osallisena puolueen työryhmissä työstämässä kuntavaaliohjelmaa. On siksikin luontevaa asettua myös ehdokkaaksi. Kampanjointi itsessään on jo vaikuttamista, riippumatta lopputuloksesta.

Tahdon olla osaltani edistämässä kaupunkikulttuuria, jossa jokainen voi iloita ja kokea, että kaupunki kuuluu myös minulle.  Haluan vahvistaa yhdenvertaista Oulua, moninaisten perheiden huomioimista kaupungin palveluissa, osa-työkykyisten osallisuutta, edesauttaa julkisten tilojen rakentamista kehorauhan huomioiviksi ja sukupuolineutraaleiksi. Tämä tarkoittaa mm. uimahallien puku- ja peseytymistilojen muuttamista sellaisiksi, joissa ei tarvitse valita miesten tai naisten puolta ja joissa voi asioida rauhassa, toisten katseilta suojassa (tällaiset tilat ovat tulossa Feministisen puolueen aloitteesta Helsingin kaupungin uimahalleihin.)

Tahdon olla kantamassa ilolla demokraattista lippua, joka heiluu ympäristö-, kulttuuri- ja taidemyönteisessä kaupungissa, jossa tunnistetaan hyvinvointivaikutusten lisäksi myös taiteen itseisarvo. Tahdon olla tekemässä elinympäristöä, jossa jokaisen on hyvä olla ja jossa ihmisyydellä ja rakkaudella on tilaa kukoistaa. Feministisen puolueen visiossa yhteiskuntaa määrittelee vapaus ja kannattelee rakkaus. Siihen työhön tartun ilolla.

Valtava ikävä vaaleanpunaista

En ole vuoteen kirjoittanut blogia, enkä oikeastaan mitään muutakaan. Nyt julkaisin, luonnostelin jo vähän aiemmin. Joskus on tällaisia vuosia, mutta toista samanlaista ei.

Vaikka toivosta puhutaan hyvänä ja positiivisena asiana, joskus on niinkin, että toivo toimii kaaoksen mahdollistajana ja toivosta irtipäästäminen vapauttaa iloon ja kirkkauteen.

Suuret muutokset opettavat eniten itsestä. Vuosi sitten en vielä tiennyt kaipaavani vaaleanpunaista. Nyt nautin sen yltäkylläisyydestä.

Elämä on kuin perhosen siivenisku ja tärkeää on vain puutarhanhoito eikä sekään niin kovin tärkeää. Ihanaa lauantaita, eikun sunnuntaita kaikille!

Miten tietää, mikä on tarpeeksi, jos ei ole koskaan ollut riittävästi. Missä menee raja. Kuka sen asettaa? Mihin asti voi yltää, kun kurottautuu. Miten viisaaksi voi tulla? Onko rakkaudella mentoria. Kenen kädessä kasvaa vapaus- pesässä- kasvavan poikasen, vai emon.Kenen kanssa voi kasvaa -ilossa. Kenelle on kyllin vähän, että voi rakastaa. Valtava ikävä vaaleanpunaista.

Ajatuksia syntyvyydestä

Syntyvyys on laskenut Suomessa nopeammin ja voimakkaammin kuin on ennustettu. Tapahtuneeseen on esitetty erilaisia syitä ja seurauksia. Yhtenä syynä pidetään kaupungistumista ja tukiverkkojen vähyyttä. Aikaisemmin lapset syntyivät sukuun tai peräti kylään, jossa on ollut lukuisia aikuisia katsomassa lasten perään. Nyt lapset syntyvät perheeseen.

Enenevä määrä ihmisiä kärsii samaan aikaan lapsettomuudesta ilman omaa tahtoaan. Syntyvyyden näkökulmasta käsin tulisi tehdä kaikki voitava, jotta heille mahdollistuisi unelmien toteutuminen lapsettomuushoitojen tai adoption kautta.

Osa jättää lapset tekemättä siksi, että he eivät ole löytäneet rinnalleen sopivaa kumppania. Toisilla lapsiluku jää aiottua pienemmäksi, kun parisuhde päättyy kesken kaiken. Kestävä parisuhde on harvoin itse itseään koossa pitävä voima, pikemminkin päinvastoin. Silti edelleen elää vahvana asenne, jossa parisuhteen hoito on toissijaista vanhemmuuden rinnalla. Myöskään vanhemman omaa aikaa ei välttämättä nähdä arvokkaana koko perheen ja parisuhteen hyvinvointia lisäävänä tekijänä.

Synnytystalkoistakin on puhuttu poliitikkojen suulla. Miten on sateenkaariperheiden synnytystalkoiden laita? Onko heitä kannustettu ja tuettu perheen perustamisessa? Odotetaanko synnytystalkoisiin osallistumista kaikilta vai ainoastaan tietynlaisilta pareilta ja ihmisiltä?

Oulun seudulla päiväkoti-ikäisten lasten määrä on laskenut runsaimmin suurista kaupungeista. Onko uskonnolla perusteltu rajaton lisääntyminen alkanut tulla Suomessa tiensä päähän? En näe lainkaan huonona asiana, että ehkäisy on yhä laajenevalle joukolle kansalaisia todellinen vaihtoehto.

Nuoret ovat tietoisia ehkäisystä ja teiniraskaudet ovat vähentyneet.

Keskoslapsi jää usein perheensä viimeiseksi lapseksi. Keskosen syntymään ja ensimmäisiin vuosiin liittyy monesti sellaisia haasteita, joita täysiaikaisena syntyneen lapsen elämässä on huomattavasti harvemmin. Suomessa syntyneistä lapsista 6 % syntyy vuosittain ennenaikaisesti keskosena. Olisiko keskosperheiden tukeen mahdollista panostaa?

Tuoreiden tilastojen valossa korkeasti koulutettujen lapsiluku ei ole laskenut. Tämä puhuisi sen puolesta, että Suomessa on tehty asioita oikein työn ja perheen yhdistämisen mahdollistamisessa. Soisin silti laajennettavan oikeutta pienten lasten vanhempien 80 % työaikaan. Nykyisellään siihen on lain turvaama oikeus alle 3-vuotiaiden lasten sekä 1.-2.-luokkalaisten vanhemmille.

Entä kuinka moni siirtää tai jättää lapset tekemättä kokonaan heikon taloudellisen tilanteen tai pätkätöiden vuoksi?

Osa haluaa elää itselleen, ilman jatkuvaa vastuuta toisen ihmisen elämästä ja se on täysin mahdollinen ja hyväksytty valinta.

Maapallon mittakaavassa ihmisiä syntyy enemmän kuin koskaan. Miten iso ongelma suomalaisten syntyvyyden väheneminen on laajemmin tarkasteltuna?