Vastine Ivan Puopolon kirjoituksiin feminismistä

Tarkastelen kahta Ivan Puopolon kirjoittamaa kolumnia feminististen silmälasien takaa. Hän moittii niissä molemmissa feministejä epäjohdonmukaisuudesta, joskin sortuu kolumneissaan itse siihen. Avaan väitettäni tässä tekstissäni.

Tässä kirjoituksessa hän tuo esille, että sukupuolella on väliä ja että sukupuolten välillä on eroavaisuuksia. Hän kertoo, kuinka kotihoidontuki vaikuttaa naisten, ei niinkään miesten, työelämään ja uraan negatiivisesti.

Sitä hän ei kuitenkaan pohdi, miksi naiset käyttävät perhevapaista valtaosan? Se on feministisestä näkökulmasta kysymys, jota voi lähestyä monesta eri kulmasta: biologisesta, taloudellisesta, yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta. Kulttuurisesta näkökulmasta käsin asiaan vaikuttaa sukupuoliroolit ja niiden mukanaan tuomat kulttuuriset odotukset. Naisiin liitetään ylipäätään vahvemmin vanhemmuus kuin miehiin. Kun naisesta tulee äiti, häntä katsotaan tämän jälkeen kulttuurisesti ja sosiaalisesti hyvin voimakkaasti äitiyden silmälasien läpi. On aivan normaalia, että naiselta, joka on äiti, kysytään hänen ollessaan ilman lapsia kodin ulkopuolella, että kuka hoitaa lapsia sillä aikaa, kun hän on poissa. Isät sen sijaan joutuvat vastaamaan huomattavasti harvemmin tällaisiin kysymyksiin liikkuessaan kodin ulkopuolella töiden tai vapaa-ajan merkeissä.

Samaisessa kolumnissaan hän kertoo, että tilastojen mukaan miehet ovat aivan selvästi yliedustettuina muun muassa asunnottomuudessa, pitkäaikaistyöttömyydessä, alkoholismissa, itsemurhissa, vankilatuomiossa ja likaisissa ja vaarallisissa töissä. Sen sijaan hän ei esitä näkemyksiä, mistä tämä voisi johtua? Feministisestä näkökulmasta käsin hyväksytty tapa ilmentää mieheyttä on varsin kapea eikä siihen oikein hyvin mahdu sellaiset asiat kuin heikkouksien näyttäminen, omien tunteiden käsittely, tunteiden osoittaminen (paitsi jääkiekossa tai humalassa) ja avun pyytäminen. Nämä opitaan jo lapsena. Haitallisista poikakoodeista voi lukea mm. täältä

Hän kirjoittaa kolumnissaan, että pojat pärjäävät tyttöjä huonommin lähes kaikissa aineissa yo-kirjoituksissa. Hän ei kuitenkaan tuo esille, että tähän vaikuttaa merkittävästi muun muassa se, kuinka poikien ja tyttöjen sukupuoliroolit ovat varsin erilaiset. Ei ole lainkaan tavatonta, että koulussa hyvin pärjäävää poikaa kiusataan siksi, että hän pärjää koulussa hyvin. Toisenlaisiakin esimerkkejä kuitenkin on kuten tästä 14-vuotiaan pojan kiusaamistarinasta käy ilmi.

Kolumnissa kerrotaan myös: ”Lisäksi miehiä koskee yleinen asevelvollisuus, joka on yksiselitteisesti sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Tästä herää ajatus, että on olemassa myös miehiä syrjiviä rakenteita, jotka varmaankin sitten ovat matriarkkaa – nehän syrjivät miehiä eivätkä naisia.” Kolumnissa ei kuitenkaan tuoda esille, että Suomessa asevelvollisuuden laajentamista koskemaan myös naisia, vastustavat julkisessa keskustelussa eniten miehet itse.

Jatkan kolumnin siteeramista: ”Kolmas ja ylivoimaisesti typerin osa patriarkaattia kuuluu näin: patriarkka selittää ja oikeuttaa miesten dominanssia sukupuolten välisillä perityillä eroilla. Tämä tarkoittaa, että kun Harreja on enemmän kuin Liisoja vaikkapa insinööreinä ja koodaajina, olisi patriarkaattia selittää sitä biologialla.” Toisessa kohdassa hän kirjoittaa: ”Biologia on täysin mahdollinen mekanismi selittämään sitä, miksi Harrit ovat insinöörejä ja Liisat sairaanhoitajia. Kyse ei näin ollen olisikaan siis siitä, että vanhemmat vinoutuneesti kasvattavat tyttäristään prinsessoja ja pojistaan palomiehiä, vaan valintoihin vaikuttaisivat kylmänviileästi Harrien ja Liisojen omat hormonit ja muu biologia.”

On tutkittu, että tytöt, joiden äidit toimivat naiselle epätyypillisessä ammatissa, valitsevat myös itse suuremmalla todennäköisyydellä sähköasentajan tai insinöörin opintopolun. Ympäristön antamalla mallilla on vaikutusta uravalintoihin. Keskustelin muutamia päiviä sitten feminismistä miehen kanssa, jota opinto-ohjaaja ja perhe olivat hellävaraisesti ohjanneet kohti insinöörin opintoja. Hän aloitti kiltisti opinnot, vaikka ei alaa kokenutkaan omakseen, eikä tämä tarina ole ainoa laatuaan vaan päinvastoin ikävän yleinen. Onnekseen hän päätyi siitä huolimatta kuitenkin työelämässä lopulta, ei valitsemalleen vaan haluamalleen tielle: journalistiksi.

Kolumnissa kerrotaan myös näin: ”Tiedetään erittäin hyvin, että miehet ja naiset eroavat keskimäärin monessa suhteessaMiehet esimerkiksi ovat selvästi kiinnostuneempia asioista ja naiset ihmisistä. Edelleen tiedetään, että tämä ilmiö näkyy jo 12 kuukauden ikäisillä lapsilla, ja että siihen vaikuttavat kohdunaikaiset hormonit, jotka tyttösikiöllä ovat erilaiset kuin poikasikiöllä.”

Patriarkaalisessa kulttuurissa ongelma ei ole naisten ja miesten biologiset eroavaisuudet vaan se, että naisten ja miesten biologisia eroavaisuuksia arvotetaan erilaisiksi, yleensä siten, että miehille synnynnäisesti ominaisemmat piirteet arvotetaan paremmiksi kuin naisille synnynnäisesti ominaisemmat piirteet.

Kolumni päättyy toteamukseen:

”Valitan, tämä kaikki on suoraviivaisille miesaivoilleni niin sekavaa ja epätieteellistä, etten mitenkään voi osallistua taisteluunne. Mutta hei, tsemppiä kaikille sinne rintamalle!”

Tällä loppulausahduksella Puopolo tuo esille hänen omat miesaivonsa. Tulkitsen, että kirjoittajalle on olemassa näin ollen myös naisaivot. Olen tästä näkemyksestä samoilla linjoilla, on olemassa ns. nais- ja miesaivot, ihan jo pelkästään siksi, että naisten ja miesten kokemukset maailmasta ovat erilaisia ja kokemukset muokkaavat aivojamme. Esimerkiksi tyttöjen maailmassa on yleistä, että heitä kohdellaan seksuaalisina objekteina jo hyvin varhain niin poikien kuin aikuisten miesten taholta. Naisten maailmassa on aivan tavallista, että heiltä kysytään työmatkalla tai rock-festivaaleilla, kuka hoitaa lapsia sillä aikaa, kun he ovat poissa kotoa tai jos lapsia ei ole, sitä saatetaan avoimesti paheksua.

Toisessa kolumnissaan Ivan Puopolo kirjoittaa: ”Silti patriarkaatin murtaminen ei tähtää mihinkään muuhun kuin siihen, että miesten enemmistö saadaan loppumaan. Sen kannalta on samantekevää, mitä Harrit ajattelevat tai tekevät. Ainoa olennainen asia on, että heidän lukumääränsä tippuu.”

Puopolo on tuonut aiemmin esille miesten ja naisten eroavaisuuksia. Hän ei kuitenkaan näe, että sukupuolten tasapuolisempi jakautuminen vallan huipulla johtaisi naisten maailman ja sen mukanaan tuomien kokemusten pääsemiseen voimakkaammin sinne, missä tehdään päätöksiä. Väite siitä, että patriarkaatin murtaminen tarkoittaisi ainoastaan miesten enemmistön loppumista ei ole kuitenkaan läheskään koko totuus, sillä kyse ei ole pelkästään sukupuolten määrästä vaan muun muassa siitä, miten molemmat sukupuolet naiseuteen, mieheyteen ja sukupuolten elämänpiiriin ja kokemuksiin liittyviä asioita määrittävät, huomioivat ja arvostavat.

On myös perusteltua pohtia, onko väkivalta ja myötätunto ihmisyyteen vai sukupuoleen liittyviä ominaisuuksia? Saako mies olla avoimesti myötätuntoinen ja voidaanko nainen nähdä väkivaltaan kykenevänä? Naiset saavat tutkitusti vakavista väkivaltarikoksista keskimäärin useita kuukausia lyhyempiä tuomioita kuin miehet https://yle.fi/uutiset/3-6222547

Sukupuolella on väliä.

 

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s