Valtava ikävä vaaleanpunaista

En ole vuoteen kirjoittanut blogia, enkä oikeastaan mitään muutakaan. Nyt julkaisin, luonnostelin jo vähän aiemmin. Joskus on tällaisia vuosia, mutta toista samanlaista ei.

Vaikka toivosta puhutaan hyvänä ja positiivisena asiana, joskus on niinkin, että toivo toimii kaaoksen mahdollistajana ja toivosta irtipäästäminen vapauttaa iloon ja kirkkauteen.

Suuret muutokset opettavat eniten itsestä. Vuosi sitten en vielä tiennyt kaipaavani vaaleanpunaista. Nyt nautin sen yltäkylläisyydestä.

Elämä on kuin perhosen siivenisku ja tärkeää on vain puutarhanhoito eikä sekään niin kovin tärkeää. Ihanaa lauantaita, eikun sunnuntaita kaikille!

Miten tietää, mikä on tarpeeksi, jos ei ole koskaan ollut riittävästi. Missä menee raja. Kuka sen asettaa? Mihin asti voi yltää, kun kurottautuu. Miten viisaaksi voi tulla? Onko rakkaudella mentoria. Kenen kädessä kasvaa vapaus- pesässä- kasvavan poikasen, vai emon.Kenen kanssa voi kasvaa -ilossa. Kenelle on kyllin vähän, että voi rakastaa. Valtava ikävä vaaleanpunaista.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s