Olen asettunut ehdolle

Feministisen puolueen puoluekokous pidetään Turussa 4.-5.9. 2021. Haluan olla rakentamassa ja osallisena Feministisen puolueen tulevaisuudessa sekä vaikuttamassa koko yhteiskuntaan omalla panoksellani. Siksi olen asettunut ehdolle puolueen varapuheenjohtajan tehtävään.

Feministinen puolue vaikuttaa yhteiskuntaan ja luo omalla panoksellaan ilmapiiriä, jossa jokaisella on mahdollisuus kokea olevansa hyväksytty ja osallinen itselleen sopivalla ja riittävällä tavalla. Elämme individualistisessa, yksilöllisyyttä korostavassa kulttuurissa ja yhteiskunnassa, mutta me tarvitsemme toinen toisiamme, kunnioittavaa yhteisöllisyyttä, jossa ihminen saa kasvaa yhdessä toisten kanssa kohti omaa täysimittaista itseään.

On tutkittu, että kun ihminen kääntää katseensa kohti toisia ja kysyy pyyteettömästi, voinko olla avuksi, se lisää myös ihmisen omaa hyvinvointia. Kuinka voimme luoda maailmaa, jossa jaamme ympärillemme ja samalla itsellemme hyvinvointia? Yksilöinä voimme tehdä oman mittamme verran toinen toistemme ja maailman puolesta, mutta puolueena voimme rakentaa askel kerrallaan, kokonaisia uusia maailmoja. Meidän on puolueena myös näytettävä esimerkkiä, ratkaistava haasteita, muistettava kunnioitus, oma ja toisten.

Vuosia sitten tapasin ja kävin keskustelua entisen Tampereen yliopiston legendaariseksi tituleeratun sosiaalipsykologian dosentin Klaus Weckrothin kanssa, kenen Aamulehden päätoimittajalle lähettämä kirje toimi sysäyksenä sille, että Aamulehti siirtyi vuonna 2017 käyttämään sukupuolineutraaleja ammattinimikkeitä. Weckroth korosti aina omassa toiminnassaan yhteisten päämäärien merkitystä ja puhui sellaisen yhteiskunnan luomisen puolesta, jossa jokainen voisi kokea itsensä tarpeelliseksi. Tavatessani hänet mieleeni jäi erityisesti yksi lause: “Ihminen opettaa sitä mitä hän itse eniten tarvitsee”. Lauseen voi tulkinta monin tavoin – siten että ihminen vahvistaa itseään ja itselleen merkityksellisiä asioita kuin myös niin että on tärkeää muistaa jatkuva ja säännöllinen itsereflektio. Femnistisessä puolueessakin on tärkeää muistaa nämä molemmat tulkinnan mahdollisuudet, jotta yhteinen päämäärä, se miksi työskentelemme, miksi puolue on perustettu ja on olemassa, vahvistuu, kirkastuu ja alkaa loistaa entistä laajemmin koko yhteiskunnassa: “yhteiskunta jota määrittelee vapaus ja kannattelee rakkaus.”  

Perheet ovat moninaisia ja kuntapäättäjien tulee huomioida se

Vaalikirjoitukseni Kalevassa 13.5.2021

Suomessa joka kolmas perhe on rakenteellisesti muuta kuin millaiseksi perhe perinteisesti mielletään. Sama perhe voi olla monella tapaa moninainen. Puhumalla erilaisista perheistä ja puhumalla hyvää monimuotoisista perheistä, luomme yhteiskuntaa, jossa jokainen lapsi voi olla ylpeä omasta perheestään.

Kunnan tulee huomioida palveluissaan perheiden moninaisuus. Esimerkiksi apilaperheistä ja muista sateenkaariperheistä on kunnan työntekijöillä varsin heikko tietämys. Perhe voi muodostua useammasta kuin yhdestä tai kahdesta vanhemmasta. Hyvä alku kohtaamiselle on, kun on avoin ja olettaa mahdollisimman vähän sekä välttää sukupuolittavaa kieltä.

Yhden vanhemman perheitä Suomessa on 22 % perheistä. Kunnan tulee pyrkiä saamaan tukiperheitä lisää ja madaltaa kynnystä tukiperheen saamiselle. Kunta voi olla lapsiystävällinen järjestämällä lapsiparkkeja omiin tiloihinsa esimerkiksi liikuntapaikkoihin. Vuoropäiväkodit mahdollistavat vuorotyön tekemisen yhden vanhemman perheissä ja niitä tulee olla tarjolla myös pienille koululaisille. Myös pikkukoululaisten aamu- ja iltapäiväkerhot edesauttavat työn ja perheen yhdistämistä.

Oikeus omaan äidinkieleen on huomioitava. Saamen kielen asema on turvattu Suomen lainsäädännössä, mutta siitä huolimatta Oulussa on puutteita saada saamenkielistä varhaiskasvatusta.

Oulun kouluissa sen sijaan on merkittäviä puutteita laadukkaan elämänkatsomustiedon opetuksen ja kirkollisten tapahtumien korvaavan toiminnan järjestämisessä lapsille, jotka eivät ole uskonnon opetuksen piirissä.

Taru Hallikainen

Oulu

kuntavaaliehdokas, Feministinen puolue

projektivastaava, FM

Mielipidekirjoitukseni kehorauhasta

Julkaistu 15.4.2021 Kalevassa

Kehorauha on ihmisoikeus-, yhdenvertaisuus-, mielenterveys- ja turvallisuuskysymys.

Moni ei tule ajatelleeksi, että wc-käynti  voi olla niin suuri turvattomuuden kokemus, jotta sitä välttää viimeiseen asti. Monille transihmisille sekä muunsukupuolisille se on arkea, kun he joutuvat asioimaan julkisissa vessoissa, joissa tulee valita naisten tai miesten puoli. Sama pätee julkisiin pukeutumis- ja peseytymistiloihin esimerkiksi liikuntapaikoissa.

Metoo –kampanja on nostanut neljän vuoden ajan esille seksuaalisen häirinnän kokemuksia. Samalla se on sanoittanut häirinnän kohteeksi joutuneille, että se, mitä on kokenut, ei ole ok. Kouluterveyskyselyistä käy ilmi, että 8.-9-luokkalaisista tytöistä kolmannes on kokenut seksuaalista häirintää. Lisäksi on heitä, jotka eivät tiedosta joutuneensa kaltoin kohdelluiksi. Nuoret tarvitsevat tietoa, mikä on ok ja mikä ei.

Kehorauhan häirintä on merkittävä kiusaamisen muoto kouluissa- hampaat, ihonväri, paino – melkein mikä tahansa kehossa voi johtaa sanalliseen tai fyysiseen väkivaltaan ja jättää vuosia kestävät haavat. Kouluihin on luotava toimivia työkaluja väkivallan ja häirinnän ehkäisyyn ja puuttumiseen.

Suomi on EU:n toiseksi väkivaltaisin maa naisille ja on sitoutunut Istanbulin sopimuksella torjumaan naisiin kohdistuvan väkivallan. On autettava uhreja sekä tekijöitä. Oulun kaupungin tulee palkata oma työntekijä lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn ja torjuntaan.

Vähävaraisissa perheissä kuukautisköyhyys on todellinen asia. Etenkin nuorille tulee olla saatavilla maksuttomia kuukautissuojia koulun kautta, että kenenkään ei tarvitse jäädä pois koulusta puuttuvien kuukautissuojien vuoksi.

Kehorauhaa voidaan edistää monipuolisilla kuntapoliittisilla päätöksillä.

Taru Hallikainen

filosofian maisteri

kuntavaaliehdokas, Oulu

Feministinen puolue

Valtava ikävä vaaleanpunaista

En ole vuoteen kirjoittanut blogia, enkä oikeastaan mitään muutakaan. Nyt julkaisin, luonnostelin jo vähän aiemmin. Joskus on tällaisia vuosia, mutta toista samanlaista ei.

Vaikka toivosta puhutaan hyvänä ja positiivisena asiana, joskus on niinkin, että toivo toimii kaaoksen mahdollistajana ja toivosta irtipäästäminen vapauttaa iloon ja kirkkauteen.

Suuret muutokset opettavat eniten itsestä. Vuosi sitten en vielä tiennyt kaipaavani vaaleanpunaista. Nyt nautin sen yltäkylläisyydestä.

Elämä on kuin perhosen siivenisku ja tärkeää on vain puutarhanhoito eikä sekään niin kovin tärkeää. Ihanaa lauantaita, eikun sunnuntaita kaikille!

Miten tietää, mikä on tarpeeksi, jos ei ole koskaan ollut riittävästi. Missä menee raja. Kuka sen asettaa? Mihin asti voi yltää, kun kurottautuu. Miten viisaaksi voi tulla? Onko rakkaudella mentoria. Kenen kädessä kasvaa vapaus- pesässä- kasvavan poikasen, vai emon.Kenen kanssa voi kasvaa -ilossa. Kenelle on kyllin vähän, että voi rakastaa. Valtava ikävä vaaleanpunaista.

Ekologisia valintoja perhearjessa osa 2

Olen kirjoittanut vuosi sitten tähän blogiin ekologisista valinnoista lapsiperhearjessa. Mitä on tapahtunut vuodessa meidän perheessä? Vaikka yksilön valinnoilla ei ole merkittävästi väliä kokonaisuudessa, markkinavoimat silti reagoivat kuluttajien valintoihin. Kun riittävän moni kuluttuja valitsee toisin, tarjonta muuttuu.

Tosin nyt ollaan globaalisti tilanteessa, jossa markkinoihin, infraan ja koko yhteiskuntajärjestelmään tulee vaikuttaa vahvalla poliittisella ohjauksella nopeasti ennen kuin on liian myöhäistä eikä yksilöjen näpertely riitä mihinkään. Yritysten olemassaolon oikeutuksena on oltava kestävä kehitys ja kaiken tarjolla olevan tulee olla tulevaisuudessa ekologisen kestävyyden pohjalle rakentunutta.

Kaikesta huolimatta alla on listausta ekologisista valinnoista meidän lapsiperhearjessa kuluneen vuoden aikana:

ETÄTYÖT – Olen tietoisesti keskittänyt töitä siten, että olen voinut pitää viikoittain etäpäiviä. Tällöin ei tarvitse matkustaa minnekään, ei meikata, laittaa hiuksia eikä kuluttaa kengänpohjia.

LIIKKUMINEN – Olen lisännyt julkisten kulkuvälineiden käyttöä yksityisautoilun sijaan, mutta siinä on edelleen parantamisen varaa. Helsingissä käydessä pyrin matkustamaan vähintään jompaan kumpaan suuntaan junalla lentämisen sijaan.

ROSKIEN KIERRÄTYS – Olemme voineet vähentää sekajätteen roskalaatikon tyhjennysväliä kolmesta viikosta neljään viikkoon pääosin muoviroskien kierrätyksen tehostamisen ansiosta. Pyrimme kasvattamaan roskalaatikon tyhjennysväliä lähiaikoina viiteen viikkoon. Kompostia emme saaneet hankittua, vaikka sitä suunnittelimme, mutta meillä on erillinen bioroskis, joka tyhjennetään kahden viikon välein.

VAATTEET – Vaatteiden hankinnassa on menty ekologisuutta ajatellen taaksepäin, sillä lastenvaatteita koossa 140 ei löydy yhtä hyvin käytettyinä kuin pienempiä kokoja. Jos jollakulla löytyy ylimääräisenä tuon kokoisia vaatteita, saa tarjota meille. Niissä saa olla vaikka pieniä reikiäkin, sillä voitin arvonnassa vaatelaastareita, joilla on hyvä paikkailla pikkureikiä. Itselle olen ostanut varsin vähän mitään vaatteita kuluneen vuoden aikana.

VEDENKULUTUS – Olemme vähentäneet omia ja lasten pitkien suihkujen määrää.

 

 

 

 

Viihdynkö itseni kanssa sinun seurassasi?

Kenen seurassa viihdyt ja miksi? Toinen toistemme seurassa viihtymiseen vaikuttaa ratkaisevasti, millaiseksi tunnemme olomme toistemme seurassa. Avainkysymys on useimmiten, viihdynkö itseni kanssa sinun seurassasi.

Samanlaisuus viehättää usein ja tekee olon mukavaksi. (Tosin saatamme myös peilata toistemme samanlaisuudesta piirteitä, jotka ärsyttävät meitä itsessämme ja siksi ne samat piirteet ärsyttävät toisissa.) Jos omaamme samanlaisen huumorintajun, vietämme kenties mielellämme aikaa yhdessä. Jos sen sijaan pidät huumorintajuani mauttomana, vaivaannut todennäköisesti vitseistäni eikä vaivaantuminen ole miellyttävä olotila.

Erilaisuus saattaa oudoksuttaa, huvittaa tai ärsyttää, mutta joskus sekin viehättää. Saatat löytää itsestäsi uusia puolia kanssani ja riippuen siitä, millaisia tuntemuksia nämä uudet löydökset aiheuttavat sinussa, vaikuttaa siihen, viihdytkö seurassani.

Olenko ihminen jonka kanssa voit toteuttaa sinulle ominaisia rooleja? Jos olet tottunut huolehtimaan, voitko täyttää tätä tarvettasi seurassani? Jos olet tottunut olemaan pelle, miten suhtaudun siihen? Nauranko kanssasi vai kyllästyttääkö minua jatkuva pelleily? Saatat tuntea olosi epämukavaksi ja alastomaksi, jos et voi toteuttaa sinulle tuttua toimintatapaa hyväksyvien silmien ja korvien alla.

Saatan saada tuntemaan sinun olosi seurassani aikaansaavaksi, älykkääksi, energiseksi ja erityiseksi ja se viehättää sinua, saaden sinut viihtymään itsesi sekä minun kanssani. Jos taas tunnet itsesi tyhmäksi ja kömpelöksi kanssani, voi olla, että et halua viettää aikaa kanssani. Saatan saada sinut levolliseksi tai levottomaksi, mikä sekin määrittää, viihdytkö seurassani. Yksi meistä ei voi kestää rauhallista oleilua pitkillä hiljaisilla hetkillä maustettuna, kun taas toinen ahdistuu vauhdikkuudesta ja jatkuvasta äänekkyydestä.

Se miten viihdymme tai emme viihdy toistemme seurassa on kiinnostava sekoitus itseämme ja toisiamme. Jos et ärsyynny tai vaivaannu mistään ja pysyt tasapainossa kaikkien kokemiesi tuntemusten kanssa, viihdyt todennäköisesti jokaisen ihmisen seurassa.

Kun et vaivaudu hiljaisuudesta, ärsyynny äänekkyydestä etkä tuskastu omasta tyhmyydestäsi, voit olla läsnä olevana hyvillä mielin kenen tahansa kanssa tässä hetkessä.

 

Parempi mieli ja mielenterveys

“Joka kolmas opiskelija kärsii psyykkisistä oireista.”

“Joka neljännellä työssäkäyvällä on ollut viimeisen vuoden aikana työuupumuksen oireita.”

“20 % nuorista aikuisista käyttää kipu-, ahdistuneisuus- tai mielialalääkkeitä pärjätäkseen työssä.”

Yllä mainitut tiedot ovat peräisin Nuorten kattojärjestö Allianssi ry:n, THL:n ja EHYT ry:n tekemistä selvityksistä. Lukemat ovat korkeita maailman onnellisimmalta kansalta. Mielen hyvinvointi on inhimillisesti sekä yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta katsottuna asia, jota ei voi sivuuttaa. Hyvinvoivat ihmiset rakentavat hyvinvoivaa tulevaisuutta. Terapiatakuulla pyritään nopeuttamaan ja helpottamaan hoitoon pääsyä. Ehdotetussa terapiatakuuseen liittyvässä lakimuutoksessa varhaisen hoidon saamista helpotettaisiin ja oireiden mukainen hoito aloitettaisiin kuukauden sisällä. Feministisen puolueen vaaliohjelman 100 aloitetta yhdenvertaisuuteen aloite numero 61 sisältää terapiatakuun ohella muun muassa jokaiselle maksuttoman kymmenen tunnin psykoterapian, jonka perusteella arvioidaan jatkohoidon tarve. Aloite sisältää myös maksuttoman kuntoutusterapian alle 29-vuotiaille nuorille.

Vuoden 2017 kouluterveyskyselyn tulokset kertovat, että mm. toimintakyky, seksuaalinen suuntautuminen ja alkuperä vaikuttavat huomattavasti nuorten hyvinvointiin. Nuorilla joilla on jokin toimintakykyyn liittyvä haaste, jotka eivät ole syntyneet Suomessa tai joiden seksuaalinen suuntautuminen on muu kuin hetero, kokevat kaikkein eniten yksinäisyyttä ja syrjintää. Oikeus syrjimättömyyteen on huomioitava kaikilla koulutusasteilla, työelämässä ja vapaa-ajalla.

Vakiinnuttamalla sukupuolisensitiivinen kasvatus, voidaan ennaltaehkäistä syrjintää ja purkaa haitallisia ja epätosia sukupuolistereotypioita, sekä mahdollistaa paremmin jokaiselle lapselle omana itsenä oleminen ensisijaisesti sellaisena kuin hän on eikä oman sukupuolensa edustajana. Kaikilla ikätasoilla tulee tarjota ihmisoikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon perustuvaa seksuaalikasvatusta, joka toimii ennaltaehkäisynä syrjinnälle sekä lasten seksuaaliselle hyväksikäytölle.

Politiikassa on huomioitava nykyistä enemmän ennaltaehkäisyn merkitys. On viisautta toimia ja ratkaista kriisit ennen kuin ne ehtivät edes syntyä, sen sijaan että sallitaan pahoinvoinnin eskaloitua, ennen kuin aletaan miettiä hätäratkaisuja hätärahoituksella. Tulipalojen sammutukseen perustuva politiikka ei ole inhimillisesti eikä taloudellisesti kestävää.

Kannen kuva: Satu Lehtinen

Vaalimainos: Taru Hallikainen kansanedustajaksi

Kansanedustajaksi ihmisoikeuksien, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolesta

FM, työelämävalmentaja, lyhytterapeutti, tietokirjailija, äiti

Oulu

 

 

JOKAISELLA ON OIKEUS TYÖHÖN JA TOIMEENTULOON

Äärimmilleen tehostettu ja tuottavaksi valjastettu työelämä ottaa toisista irti kaiken samalla, kun se jättää toiset kokonaan osattomiksi. Feministinen talouspolitiikka vaatii muutosta – talous ei voi olla itseisarvo kaiken muun kustannuksella vaan sen on oltava väline, jolla tuotetaan hyvinvointia. Ihmisillä ei ole velvollisuus työllistyä ja olla osallisina yhteiskunnassa, vaan se on jokaiselle kuuluva oikeus, jota tulee edistää ja turvata. Työn käsitettä ja määritelmää tulee myös laajentaa. Feministinen puolue kannattaa mahdollisuutta lyhennettyyn työviikkoon. Tämä tasaa heidän kuormaa, joilla on liikaa kannettavaa ja mahdollistaa paremmin heidän mukaanoton, kenet on suljettu nyt ulos osallisuudesta. Se myös helpottaa työn ja perheen yhdistämistä.

IHMISOIKEUDET KUULUVAT KAIKILLE sukupuoleen tai sukupuolettomuuteen, vammaan, etnisyyteen, ihonväriin, ikään, vakaumukseen ja muihin tekijöihin katsomatta elinkaaren kaikissa vaiheissa. Emme voi jatkaa siten, että naisvaltaisten alojen hoitotyön ammattilaiset pakotetaan yrityksen voiton maksimoinnin nimissä tekemään ihmisoikeusloukkauksia päivittäisessä työssään. Tällä tavoin toimivien yritysten johto on saatettava vastuuseen ihmisoikeusrikkomuksista – ihmisten kaltoin kohtelu on sanktioitava.

ILMASTO ON YHTEINEN ASIA. Meidän on kyettävä jättämään seuraaville sukupolville elinkelpoinen planeetta. Ilmatonmuutoksen torjunta vaatii merkittäviä rakenteellisia muutoksia. Poliittisilla päätöksillä on ohjattava myös kansalaisia ympäristöystävällisiin valintoihin samalla kun tuetaan ympäristöystävällistä liiketoimintaa kuten kierrätystaloutta.

FEMINISTINEN PUOLUE – ÄÄNI IHMISOIKEUKSILLE

 

Vastine Ivan Puopolon kirjoituksiin feminismistä

Tarkastelen kahta Ivan Puopolon kirjoittamaa kolumnia feminististen silmälasien takaa. Hän moittii niissä molemmissa feministejä epäjohdonmukaisuudesta, joskin sortuu kolumneissaan itse siihen. Avaan väitettäni tässä tekstissäni.

Tässä kirjoituksessa hän tuo esille, että sukupuolella on väliä ja että sukupuolten välillä on eroavaisuuksia. Hän kertoo, kuinka kotihoidontuki vaikuttaa naisten, ei niinkään miesten, työelämään ja uraan negatiivisesti.

Sitä hän ei kuitenkaan pohdi, miksi naiset käyttävät perhevapaista valtaosan? Se on feministisestä näkökulmasta kysymys, jota voi lähestyä monesta eri kulmasta: biologisesta, taloudellisesta, yhteiskunnallisesta ja kulttuurisesta. Kulttuurisesta näkökulmasta käsin asiaan vaikuttaa sukupuoliroolit ja niiden mukanaan tuomat kulttuuriset odotukset. Naisiin liitetään ylipäätään vahvemmin vanhemmuus kuin miehiin. Kun naisesta tulee äiti, häntä katsotaan tämän jälkeen kulttuurisesti ja sosiaalisesti hyvin voimakkaasti äitiyden silmälasien läpi. On aivan normaalia, että naiselta, joka on äiti, kysytään hänen ollessaan ilman lapsia kodin ulkopuolella, että kuka hoitaa lapsia sillä aikaa, kun hän on poissa. Isät sen sijaan joutuvat vastaamaan huomattavasti harvemmin tällaisiin kysymyksiin liikkuessaan kodin ulkopuolella töiden tai vapaa-ajan merkeissä.

Samaisessa kolumnissaan hän kertoo, että tilastojen mukaan miehet ovat aivan selvästi yliedustettuina muun muassa asunnottomuudessa, pitkäaikaistyöttömyydessä, alkoholismissa, itsemurhissa, vankilatuomiossa ja likaisissa ja vaarallisissa töissä. Sen sijaan hän ei esitä näkemyksiä, mistä tämä voisi johtua? Feministisestä näkökulmasta käsin hyväksytty tapa ilmentää mieheyttä on varsin kapea eikä siihen oikein hyvin mahdu sellaiset asiat kuin heikkouksien näyttäminen, omien tunteiden käsittely, tunteiden osoittaminen (paitsi jääkiekossa tai humalassa) ja avun pyytäminen. Nämä opitaan jo lapsena. Haitallisista poikakoodeista voi lukea mm. täältä

Hän kirjoittaa kolumnissaan, että pojat pärjäävät tyttöjä huonommin lähes kaikissa aineissa yo-kirjoituksissa. Hän ei kuitenkaan tuo esille, että tähän vaikuttaa merkittävästi muun muassa se, kuinka poikien ja tyttöjen sukupuoliroolit ovat varsin erilaiset. Ei ole lainkaan tavatonta, että koulussa hyvin pärjäävää poikaa kiusataan siksi, että hän pärjää koulussa hyvin. Toisenlaisiakin esimerkkejä kuitenkin on kuten tästä 14-vuotiaan pojan kiusaamistarinasta käy ilmi.

Kolumnissa kerrotaan myös: ”Lisäksi miehiä koskee yleinen asevelvollisuus, joka on yksiselitteisesti sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Tästä herää ajatus, että on olemassa myös miehiä syrjiviä rakenteita, jotka varmaankin sitten ovat matriarkkaa – nehän syrjivät miehiä eivätkä naisia.” Kolumnissa ei kuitenkaan tuoda esille, että Suomessa asevelvollisuuden laajentamista koskemaan myös naisia, vastustavat julkisessa keskustelussa eniten miehet itse.

Jatkan kolumnin siteeramista: ”Kolmas ja ylivoimaisesti typerin osa patriarkaattia kuuluu näin: patriarkka selittää ja oikeuttaa miesten dominanssia sukupuolten välisillä perityillä eroilla. Tämä tarkoittaa, että kun Harreja on enemmän kuin Liisoja vaikkapa insinööreinä ja koodaajina, olisi patriarkaattia selittää sitä biologialla.” Toisessa kohdassa hän kirjoittaa: ”Biologia on täysin mahdollinen mekanismi selittämään sitä, miksi Harrit ovat insinöörejä ja Liisat sairaanhoitajia. Kyse ei näin ollen olisikaan siis siitä, että vanhemmat vinoutuneesti kasvattavat tyttäristään prinsessoja ja pojistaan palomiehiä, vaan valintoihin vaikuttaisivat kylmänviileästi Harrien ja Liisojen omat hormonit ja muu biologia.”

On tutkittu, että tytöt, joiden äidit toimivat naiselle epätyypillisessä ammatissa, valitsevat myös itse suuremmalla todennäköisyydellä sähköasentajan tai insinöörin opintopolun. Ympäristön antamalla mallilla on vaikutusta uravalintoihin. Keskustelin muutamia päiviä sitten feminismistä miehen kanssa, jota opinto-ohjaaja ja perhe olivat hellävaraisesti ohjanneet kohti insinöörin opintoja. Hän aloitti kiltisti opinnot, vaikka ei alaa kokenutkaan omakseen, eikä tämä tarina ole ainoa laatuaan vaan päinvastoin ikävän yleinen. Onnekseen hän päätyi siitä huolimatta kuitenkin työelämässä lopulta, ei valitsemalleen vaan haluamalleen tielle: journalistiksi.

Kolumnissa kerrotaan myös näin: ”Tiedetään erittäin hyvin, että miehet ja naiset eroavat keskimäärin monessa suhteessaMiehet esimerkiksi ovat selvästi kiinnostuneempia asioista ja naiset ihmisistä. Edelleen tiedetään, että tämä ilmiö näkyy jo 12 kuukauden ikäisillä lapsilla, ja että siihen vaikuttavat kohdunaikaiset hormonit, jotka tyttösikiöllä ovat erilaiset kuin poikasikiöllä.”

Patriarkaalisessa kulttuurissa ongelma ei ole naisten ja miesten biologiset eroavaisuudet vaan se, että naisten ja miesten biologisia eroavaisuuksia arvotetaan erilaisiksi, yleensä siten, että miehille synnynnäisesti ominaisemmat piirteet arvotetaan paremmiksi kuin naisille synnynnäisesti ominaisemmat piirteet.

Kolumni päättyy toteamukseen:

”Valitan, tämä kaikki on suoraviivaisille miesaivoilleni niin sekavaa ja epätieteellistä, etten mitenkään voi osallistua taisteluunne. Mutta hei, tsemppiä kaikille sinne rintamalle!”

Tällä loppulausahduksella Puopolo tuo esille hänen omat miesaivonsa. Tulkitsen, että kirjoittajalle on olemassa näin ollen myös naisaivot. Olen tästä näkemyksestä samoilla linjoilla, on olemassa ns. nais- ja miesaivot, ihan jo pelkästään siksi, että naisten ja miesten kokemukset maailmasta ovat erilaisia ja kokemukset muokkaavat aivojamme. Esimerkiksi tyttöjen maailmassa on yleistä, että heitä kohdellaan seksuaalisina objekteina jo hyvin varhain niin poikien kuin aikuisten miesten taholta. Naisten maailmassa on aivan tavallista, että heiltä kysytään työmatkalla tai rock-festivaaleilla, kuka hoitaa lapsia sillä aikaa, kun he ovat poissa kotoa tai jos lapsia ei ole, sitä saatetaan avoimesti paheksua.

Toisessa kolumnissaan Ivan Puopolo kirjoittaa: ”Silti patriarkaatin murtaminen ei tähtää mihinkään muuhun kuin siihen, että miesten enemmistö saadaan loppumaan. Sen kannalta on samantekevää, mitä Harrit ajattelevat tai tekevät. Ainoa olennainen asia on, että heidän lukumääränsä tippuu.”

Puopolo on tuonut aiemmin esille miesten ja naisten eroavaisuuksia. Hän ei kuitenkaan näe, että sukupuolten tasapuolisempi jakautuminen vallan huipulla johtaisi naisten maailman ja sen mukanaan tuomien kokemusten pääsemiseen voimakkaammin sinne, missä tehdään päätöksiä. Väite siitä, että patriarkaatin murtaminen tarkoittaisi ainoastaan miesten enemmistön loppumista ei ole kuitenkaan läheskään koko totuus, sillä kyse ei ole pelkästään sukupuolten määrästä vaan muun muassa siitä, miten molemmat sukupuolet naiseuteen, mieheyteen ja sukupuolten elämänpiiriin ja kokemuksiin liittyviä asioita määrittävät, huomioivat ja arvostavat.

On myös perusteltua pohtia, onko väkivalta ja myötätunto ihmisyyteen vai sukupuoleen liittyviä ominaisuuksia? Saako mies olla avoimesti myötätuntoinen ja voidaanko nainen nähdä väkivaltaan kykenevänä? Naiset saavat tutkitusti vakavista väkivaltarikoksista keskimäärin useita kuukausia lyhyempiä tuomioita kuin miehet https://yle.fi/uutiset/3-6222547

Sukupuolella on väliä.

 

 

 

 

Millaisia ekologisia valintoja perhearjessa voi tehdä helposti?

Kun elää ruuhkavuosia kolmen lapsen kanssa, arki on pyöritystä, jossa aika on kultaa ja helppous hopeaa. Ekologiset valinnat vaativat usein enemmän tai vähemmän vaivaa ja siksi ne jäävät herkästi idean tasolle, päätymättä koskaan osaksi käytännön elämää.

Säikähtäneenä kuluneen kesän helteistä ja tuoreesta uutisesta, jonka mukaan vahvimpana jääalueena pidetty Grönlannin jäätikkö on sulanut olen alkanut miettiä omia valintojani entistä enemmän ekologisuuden kannalta. En voi kovin paljon kehuskella valinnoillani ja elämäntavallani. Omakotitalolähiössä asuminen ei ole varsinaisesti mikään ekologisuuden esikuva enkä todellakaan ole näissä asioissa minkään laatuinen edelläkävijä. Ehkä voin kuitenkin antaa jotain ideoita jolle kulle vastaavankaltaisessa elämäntilanteessa olevalle ja samoja asioita pohtivalle.

 

grass-1642986_640

Meidän perheen ympäristötekoja:

Palasaippua – olemme alkaneet ostaa palasaippuaa muovipulloihin paketoitujen suihkusaippuoiden sijaan.

Kosmetiikka- ja pesuainepaketit – Deodoranttia ja muuta kosmetiikkaa on saatavilla mm. Ruohonjuuressa muovipakettien sijaan pahvikuoriin paketoituina. Olen ollut oikein tyytyväinen pahviin pakattuun deodoranttiputkilooni. Pesuaineita löytyy perusmarketistakin pahviin pakattuna.

Puiden istutus – istutimme viime kesänä kaksi puuta takapihalle

Vaatteiden kierrätys – ostamme lapsille niin paljon kuin mahdollista kierrätettyjä vaatteita ja urheiluvälineitä. Aina aika ei riitä kirpputorien seuraamiseen ja jonkin verran tulee uutenakin ostettua. Aikuisten vaatteita voisimme ostaa selvästi enemmän kirpputoreilta, jos vain olisi aikaa. Meiltä jääneitä vaatteita ja tavaroita myyn kirpputoreilla ja vien UFF:n sekä Kontin kierrätyslaatikoihin.

Nahkakengät – tästä moni älähtää, mutta olen pyrkinyt ostamaan itselleni tekonahkan sijasta aitoja nahkakenkiä. Ne ovat kestävämpiä. En sitten tiedä, ovatko ne ympäristöystävällisempiä kokonaisuutena tarkasteltuna. Huomioin kestävyyden muutoinkin vaatteissa ja vältän extrahalpoja vaatteita, jotka kestävät parin pesun verran.

Krääsä – Olemme vähentäneet krääsän ostoa. Lapset eivät saaneet viime vappuna mm. heliumilmapalloja. Se aiheutti hieman pahaa mieltä, mutta asiasta selvittiin.

Yksi auto – Luovuimme toisesta autosta 10 vuotta sitten. Pääsääntöisesti emme ole kaivanneet toista autoa, mutta joskus logistiikkaa joutuu hieman sumplimaan, ei kuitenkaan niin paljon, että olisi tarpeen hankkia toista autoa. Yllättävän hyvin pärjää yhdellä autolla, kun omistaa lisäksi polkupyörän ja asuu alueella, jossa kulkee busseja 1-3 kertaa tunnissa.

Kasvisruoka – parhaillaan rakennamme ruokavaliota enemmän kasvispainotteiseksi. Aikaisemminkin olemme syöneet arkiruokana mm. riisipuuroa, porkkana- ja pinaattilettuja, salaattia ja pinaattikeittoa.

Kangaskassi – opettelun alla on kangaskassin mukaanotto kauppareissuille. Liian usein tarvitsee vielä ostaa muovipussi, kun kangaskassi on päässyt unohtumaan kotiin.

Komposti – parhaillaan perheessämme on työn alla kompostin hankinta

En laita pahitteeksi, vaikka saisin lisää perhearkeen sopivia vinkkejä, kuinka lisätä ekologisuutta ja vähentää perheen hiilijalanjälkeä.