NATO-kantani

Sisältövaroitus väkivallasta.

Feminismi ja militarismi eivät mahdu samaan lauseeseen. Asevarustelu ei ole tie pysyvään rauhaan. Aseet eivät yhdistä, ne erottavat. Aseet eivät edusta ihmisyyttä tai ihmisoikeuksia. Aseet ovat niiden vastakohta ja aseet ovat rauhan vastakohta. Sota ja asevarustelu ovat toksisen patriarkaalisuuden väkivaltaisin ja raain muoto. Ne tuhoavat kaiken ympäristössään ja kylvävät kauhua. Sota on politiikkaa. Rauha on politiikkaa. 

Venäjä aloitti 24.2.2022 täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa, jota ei saa kutsua Venäjällä sodaksi. Hyökkäyksen aloituksen jälkeen Venäjä on heikentänyt myös omien kansalaistensa oikeuksia, sananvapautta ja demokratiaa. Sotaa vastustavat joutuvat toimimaan maan alla, myös Venäjän feministit. Venäjä ei ole arastellut lähettää Ukrainan sotaan oman maansa vähemmistöihin kuuluvia kansalaisia, josta on herännyt kysymys, tekeekö Venäjä tietoista valikointia omassa väestössään. Tehdäänkö Venäjällä etnistä puhdistusta Ukrainan sodan yhteydessä? 

Venäläiset sotilaat raiskaavat Ukrainassa naisia ja lapsia osana sodankäyntiä. Raiskausten jälkeen heitä on teloitettu ampumalla päähän. Toiminta ei sisällä raakuudessaan edes ihmisyyden rippeitä. Venäjän barbaarisuus jää historian kirjoihin. 

Venäjä ei ole salaillut ajatusmaailmaa, jonka mukaan alueet, jotka ovat joskus kuuluneet Venäjälle, kuuluvat aina Venäjälle. Silti Venäjä on osoittanut arvaamattomuutensa, vaikka se ei ole edes peitellyt pyrkimyksiään. 

Suomen ja Venäjän välinen raja on 1340 km pitkä. Se on pitkä ja syvä. Siinä kulkee ihmisoikeuksien, demokratian, sananvapauden sekä ilmaston- ja ympäristönsuojelun rajat. 

NATO on turvallisuuspoliittinen Pohjois-Atlantin puolustusliitto kahdella mantereella. Siihen kuuluu 30 jäsenvaltiota. NATO on myös tehnyt toimia ihmisyyttä vastaan, se ei ole ihmisoikeusjärjestö vaan militaristinen sotilasliittouma. NATO ei ole arvoyhteisö, vaikkakin sen jäsenvaltiot edustavat pääosin länsimaista demokratiaa ja ihmisoikeuksia. EU:n jäsenmaista valtaosa kuuluu NATOon. 

Tässä muuttuneessa maailmantilanteessa ei ole olemassa ihmisoikeuksien ja demokratian näkökulmasta lainkaan hyviä vaihtoehtoja. 

Näistä olemassa olevista vaihtoehdoista valitsen NATOn kannattamisen. Jatkossa turvallisuuspolitiikassa joka tapauksessa keskustellaan Suomessa siitä, millainen tulevaisuuden NATO on ja kuinka siellä huomioidaan ilmasto ja ihmisoikeudet. 

Feministinen puolue on omassa kannanotossaan vastustanut NATOa. 

Taru Halllikainen

Feministisen puolueen varapuheenjohtaja

Olen asettunut ehdolle

Feministisen puolueen puoluekokous pidetään Turussa 4.-5.9. 2021. Haluan olla rakentamassa ja osallisena Feministisen puolueen tulevaisuudessa sekä vaikuttamassa koko yhteiskuntaan omalla panoksellani. Siksi olen asettunut ehdolle puolueen varapuheenjohtajan tehtävään.

Feministinen puolue vaikuttaa yhteiskuntaan ja luo omalla panoksellaan ilmapiiriä, jossa jokaisella on mahdollisuus kokea olevansa hyväksytty ja osallinen itselleen sopivalla ja riittävällä tavalla. Elämme individualistisessa, yksilöllisyyttä korostavassa kulttuurissa ja yhteiskunnassa, mutta me tarvitsemme toinen toisiamme, kunnioittavaa yhteisöllisyyttä, jossa ihminen saa kasvaa yhdessä toisten kanssa kohti omaa täysimittaista itseään.

On tutkittu, että kun ihminen kääntää katseensa kohti toisia ja kysyy pyyteettömästi, voinko olla avuksi, se lisää myös ihmisen omaa hyvinvointia. Kuinka voimme luoda maailmaa, jossa jaamme ympärillemme ja samalla itsellemme hyvinvointia? Yksilöinä voimme tehdä oman mittamme verran toinen toistemme ja maailman puolesta, mutta puolueena voimme rakentaa askel kerrallaan, kokonaisia uusia maailmoja. Meidän on puolueena myös näytettävä esimerkkiä, ratkaistava haasteita, muistettava kunnioitus, oma ja toisten.

Vuosia sitten tapasin ja kävin keskustelua entisen Tampereen yliopiston legendaariseksi tituleeratun sosiaalipsykologian dosentin Klaus Weckrothin kanssa, kenen Aamulehden päätoimittajalle lähettämä kirje toimi sysäyksenä sille, että Aamulehti siirtyi vuonna 2017 käyttämään sukupuolineutraaleja ammattinimikkeitä. Weckroth korosti aina omassa toiminnassaan yhteisten päämäärien merkitystä ja puhui sellaisen yhteiskunnan luomisen puolesta, jossa jokainen voisi kokea itsensä tarpeelliseksi. Tavatessani hänet mieleeni jäi erityisesti yksi lause: “Ihminen opettaa sitä mitä hän itse eniten tarvitsee”. Lauseen voi tulkinta monin tavoin – siten että ihminen vahvistaa itseään ja itselleen merkityksellisiä asioita kuin myös niin että on tärkeää muistaa jatkuva ja säännöllinen itsereflektio. Femnistisessä puolueessakin on tärkeää muistaa nämä molemmat tulkinnan mahdollisuudet, jotta yhteinen päämäärä, se miksi työskentelemme, miksi puolue on perustettu ja on olemassa, vahvistuu, kirkastuu ja alkaa loistaa entistä laajemmin koko yhteiskunnassa: “yhteiskunta jota määrittelee vapaus ja kannattelee rakkaus.”  

Kehorauhaa Kaupunkiin!

Kehorauhalla viitataan ihmisten kehojen moninaisuuteen ja kehojen moninaisuuden olemassaolon sallimiseen. Kehorauha on ihmisoikeus-, yhdenvertaisuus-, mielenterveys- ja turvallisuuskysymys.

On yleistä lasten sekä aikuisten keskuudessa arvostella ja kiusata sanallisesti ja jopa fyysistä koskemattomuutta loukaten toisen kehoa tai fyysistä olemusta – nenää, takapuolta, rintoja, painoa, hampaita, sukuelimiä, ihonväriä, jalkoja. Sukupuolesta, iästä, etnisyydestä, vammasta tai mistään riippumatta jokaiselle on sallittava kehorauha ja itsemääräämisoikeus omaan kehoon.

Miten kaupunki voi edistää kehorauhaa?

Viestimällä päiväkodeissa, kouluissa, uimahalleissa, liikuntapaikoissa ym., että kaikelle ulkonäön arvostelulle ja häiritsevälle koskettamiselle on nollatoleranssi ja että jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoon. Mahdollistamalla sanallisen ja fyysisen häirinnän kokemuksista kertomisen matalalla kynnyksellä. Tarkistamalla millaisia kanavia asioiden ilmi tuomiseen lapsilla, nuorilla ja aikuisilla on olemassa ja voiko niitä parantaa nykyisestään? Koskelan koulusurmasta on opittava ainakin se, että kaikenlaisen kiusaamisen hiljaisen hyväksymisen on päätyttävä.

Kaupunki voi edistää kehorauhaa järjestämällä moninaisuuden kohtaamiseen liittyvää koulutusta työntekijöilleen.

Kaupunkilaisten yhdenvertaisuutta voidaan lisätä kaikissa julkisissa tiloissa – kouluissa, kirjastoissa, museoissa, gallerioissa, virastoissa, liikuntapaikoissa, uimahalleissa, järjestämällä sukupuolineutraaleja wc-, pukeutumis- ja peseytymistiloja.

Uimahalleissa kehorauhan huomioivat sukupuolineutraalit pukeutumis- ja peseytymistilat palvelevat sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuutta sekä asiakkaiden, jotka tarvitsevat avustajaa ja joiden avustaja on eri sukupuolta kuin avustettava itse. Sukupuolineutraalit pukeutumis- ja peseytymistilat helpottavat myös yksin lapsen kanssa asioivia vanhempia silloin, kun lapsi on eri sukupuolta eikä enää ikänsä puolesta soljahda saumattomasti vanhemman kanssa samalle puolelle, mutta ei vielä aivan pärjää yksinkään. Lukolliset ja suihkulliset pukukopit sujuvoittavat ja tekevät turvallisemmaksi myös useamman pienen lapsen (esim. kaksosten) kanssa asioivien vanhempien uimahallissa asioimisen. Näiden lisäksi kehorauhan huomioivat tilat palvelevat ketä tahansa, oman kehonsa kanssa kipuilevaa ja voi samalla madaltaa kynnystä käyttää uimahalleja ja liikuntasaleja.

Minkä vuoksi olen Feministisen puolueen kuntavaaliehdokkaana

Lähdin Feministisen puolueen kuntavaaliehdokkaaksi kerran jo päätettyäni, että en asetu ehdolle. Miksi emmin lähtemistä ja miksi lähdin sittenkin?

Olin ensimmäisen kerran ehdolla kaksi vuotta sitten eduskuntavaaleissa. Vaikka kampanjointi oli omalla tavallaan antoisaa ja pystyin nostamaan esille minulle tärkeitä asioita sekä annoin ilolla Feministiselle puolueelle kasvot kotikaupungissani Oulussa, en kuitenkaan jäänyt kaipaamaan kampanjointia niin paljon, että päivänselvästi haluan tehdä sen uudestaan. Koin hetkittäin olevani kuin karnevaaliemäntä. Vaalit ja vaalikampanjat ovat eräänlaisia karnevaaleja – enemmän tai vähemmän – niissä tarjoillaan tärkeitä asioita ja hernekeittoa. Mitä enemmän on rahaa ja aikaa, sitä paremmin voi kaikkea tarjoilla. Toiset tekevät vaalityötä kokopäiväisesti työkseen, toiset tekevät sitä työnsä ohella. Kuulun jälkimmäiseen joukkoon. Vaalit ovat myös ehdokkaalle itselleen ihan tuntuva taloudellinen satsaus, jos haluaa tulla nähdyksi.

Mikä minut sitten sai asettumaan myös näihin kuntavaaleihin ehdolle?  Yhdellä sanalla sanottuna demokratia ja toisella sanalla sanottuna vaikuttaminen.

Haluan edustaa sananvapautta ja ihmisoikeuksia demokraattisessa yhteiskunnassa ja vaikuttaa kotikuntaani Ouluun, mutta olla samalla mahdollisimman riippumaton toimija. Feministisen puolueen ehdokkaana koen voivani tehdä niin. Olen ollut osallisena puolueen työryhmissä työstämässä kuntavaaliohjelmaa. On siksikin luontevaa asettua myös ehdokkaaksi. Kampanjointi itsessään on jo vaikuttamista, riippumatta lopputuloksesta.

Tahdon olla osaltani edistämässä kaupunkikulttuuria, jossa jokainen voi iloita ja kokea, että kaupunki kuuluu myös minulle.  Haluan vahvistaa yhdenvertaista Oulua, moninaisten perheiden huomioimista kaupungin palveluissa, osa-työkykyisten osallisuutta, edesauttaa julkisten tilojen rakentamista kehorauhan huomioiviksi ja sukupuolineutraaleiksi. Tämä tarkoittaa mm. uimahallien puku- ja peseytymistilojen muuttamista sellaisiksi, joissa ei tarvitse valita miesten tai naisten puolta ja joissa voi asioida rauhassa, toisten katseilta suojassa (tällaiset tilat ovat tulossa Feministisen puolueen aloitteesta Helsingin kaupungin uimahalleihin.)

Tahdon olla kantamassa ilolla demokraattista lippua, joka heiluu ympäristö-, kulttuuri- ja taidemyönteisessä kaupungissa, jossa tunnistetaan hyvinvointivaikutusten lisäksi myös taiteen itseisarvo. Tahdon olla tekemässä elinympäristöä, jossa jokaisen on hyvä olla ja jossa ihmisyydellä ja rakkaudella on tilaa kukoistaa. Feministisen puolueen visiossa yhteiskuntaa määrittelee vapaus ja kannattelee rakkaus. Siihen työhön tartun ilolla.

Ajatuksia syntyvyydestä

Syntyvyys on laskenut Suomessa nopeammin ja voimakkaammin kuin on ennustettu. Tapahtuneeseen on esitetty erilaisia syitä ja seurauksia. Yhtenä syynä pidetään kaupungistumista ja tukiverkkojen vähyyttä. Aikaisemmin lapset syntyivät sukuun tai peräti kylään, jossa on ollut lukuisia aikuisia katsomassa lasten perään. Nyt lapset syntyvät perheeseen.

Enenevä määrä ihmisiä kärsii samaan aikaan lapsettomuudesta ilman omaa tahtoaan. Syntyvyyden näkökulmasta käsin tulisi tehdä kaikki voitava, jotta heille mahdollistuisi unelmien toteutuminen lapsettomuushoitojen tai adoption kautta.

Osa jättää lapset tekemättä siksi, että he eivät ole löytäneet rinnalleen sopivaa kumppania. Toisilla lapsiluku jää aiottua pienemmäksi, kun parisuhde päättyy kesken kaiken. Kestävä parisuhde on harvoin itse itseään koossa pitävä voima, pikemminkin päinvastoin. Silti edelleen elää vahvana asenne, jossa parisuhteen hoito on toissijaista vanhemmuuden rinnalla. Myöskään vanhemman omaa aikaa ei välttämättä nähdä arvokkaana koko perheen ja parisuhteen hyvinvointia lisäävänä tekijänä.

Synnytystalkoistakin on puhuttu poliitikkojen suulla. Miten on sateenkaariperheiden synnytystalkoiden laita? Onko heitä kannustettu ja tuettu perheen perustamisessa? Odotetaanko synnytystalkoisiin osallistumista kaikilta vai ainoastaan tietynlaisilta pareilta ja ihmisiltä?

Oulun seudulla päiväkoti-ikäisten lasten määrä on laskenut runsaimmin suurista kaupungeista. Onko uskonnolla perusteltu rajaton lisääntyminen alkanut tulla Suomessa tiensä päähän? En näe lainkaan huonona asiana, että ehkäisy on yhä laajenevalle joukolle kansalaisia todellinen vaihtoehto.

Nuoret ovat tietoisia ehkäisystä ja teiniraskaudet ovat vähentyneet.

Keskoslapsi jää usein perheensä viimeiseksi lapseksi. Keskosen syntymään ja ensimmäisiin vuosiin liittyy monesti sellaisia haasteita, joita täysiaikaisena syntyneen lapsen elämässä on huomattavasti harvemmin. Suomessa syntyneistä lapsista 6 % syntyy vuosittain ennenaikaisesti keskosena. Olisiko keskosperheiden tukeen mahdollista panostaa?

Tuoreiden tilastojen valossa korkeasti koulutettujen lapsiluku ei ole laskenut. Tämä puhuisi sen puolesta, että Suomessa on tehty asioita oikein työn ja perheen yhdistämisen mahdollistamisessa. Soisin silti laajennettavan oikeutta pienten lasten vanhempien 80 % työaikaan. Nykyisellään siihen on lain turvaama oikeus alle 3-vuotiaiden lasten sekä 1.-2.-luokkalaisten vanhemmille.

Entä kuinka moni siirtää tai jättää lapset tekemättä kokonaan heikon taloudellisen tilanteen tai pätkätöiden vuoksi?

Osa haluaa elää itselleen, ilman jatkuvaa vastuuta toisen ihmisen elämästä ja se on täysin mahdollinen ja hyväksytty valinta.

Maapallon mittakaavassa ihmisiä syntyy enemmän kuin koskaan. Miten iso ongelma suomalaisten syntyvyyden väheneminen on laajemmin tarkasteltuna?

Ekologisia valintoja perhearjessa osa 2

Olen kirjoittanut vuosi sitten tähän blogiin ekologisista valinnoista lapsiperhearjessa. Mitä on tapahtunut vuodessa meidän perheessä? Vaikka yksilön valinnoilla ei ole merkittävästi väliä kokonaisuudessa, markkinavoimat silti reagoivat kuluttajien valintoihin. Kun riittävän moni kuluttuja valitsee toisin, tarjonta muuttuu.

Tosin nyt ollaan globaalisti tilanteessa, jossa markkinoihin, infraan ja koko yhteiskuntajärjestelmään tulee vaikuttaa vahvalla poliittisella ohjauksella nopeasti ennen kuin on liian myöhäistä eikä yksilöjen näpertely riitä mihinkään. Yritysten olemassaolon oikeutuksena on oltava kestävä kehitys ja kaiken tarjolla olevan tulee olla tulevaisuudessa ekologisen kestävyyden pohjalle rakentunutta.

Kaikesta huolimatta alla on listausta ekologisista valinnoista meidän lapsiperhearjessa kuluneen vuoden aikana:

ETÄTYÖT – Olen tietoisesti keskittänyt töitä siten, että olen voinut pitää viikoittain etäpäiviä. Tällöin ei tarvitse matkustaa minnekään, ei meikata, laittaa hiuksia eikä kuluttaa kengänpohjia.

LIIKKUMINEN – Olen lisännyt julkisten kulkuvälineiden käyttöä yksityisautoilun sijaan, mutta siinä on edelleen parantamisen varaa. Helsingissä käydessä pyrin matkustamaan vähintään jompaan kumpaan suuntaan junalla lentämisen sijaan.

ROSKIEN KIERRÄTYS – Olemme voineet vähentää sekajätteen roskalaatikon tyhjennysväliä kolmesta viikosta neljään viikkoon pääosin muoviroskien kierrätyksen tehostamisen ansiosta. Pyrimme kasvattamaan roskalaatikon tyhjennysväliä lähiaikoina viiteen viikkoon. Kompostia emme saaneet hankittua, vaikka sitä suunnittelimme, mutta meillä on erillinen bioroskis, joka tyhjennetään kahden viikon välein.

VAATTEET – Vaatteiden hankinnassa on menty ekologisuutta ajatellen taaksepäin, sillä lastenvaatteita koossa 140 ei löydy yhtä hyvin käytettyinä kuin pienempiä kokoja. Jos jollakulla löytyy ylimääräisenä tuon kokoisia vaatteita, saa tarjota meille. Niissä saa olla vaikka pieniä reikiäkin, sillä voitin arvonnassa vaatelaastareita, joilla on hyvä paikkailla pikkureikiä. Itselle olen ostanut varsin vähän mitään vaatteita kuluneen vuoden aikana.

VEDENKULUTUS – Olemme vähentäneet omia ja lasten pitkien suihkujen määrää.

 

 

 

 

Parempi mieli ja mielenterveys

“Joka kolmas opiskelija kärsii psyykkisistä oireista.”

“Joka neljännellä työssäkäyvällä on ollut viimeisen vuoden aikana työuupumuksen oireita.”

“20 % nuorista aikuisista käyttää kipu-, ahdistuneisuus- tai mielialalääkkeitä pärjätäkseen työssä.”

Yllä mainitut tiedot ovat peräisin Nuorten kattojärjestö Allianssi ry:n, THL:n ja EHYT ry:n tekemistä selvityksistä. Lukemat ovat korkeita maailman onnellisimmalta kansalta. Mielen hyvinvointi on inhimillisesti sekä yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta katsottuna asia, jota ei voi sivuuttaa. Hyvinvoivat ihmiset rakentavat hyvinvoivaa tulevaisuutta. Terapiatakuulla pyritään nopeuttamaan ja helpottamaan hoitoon pääsyä. Ehdotetussa terapiatakuuseen liittyvässä lakimuutoksessa varhaisen hoidon saamista helpotettaisiin ja oireiden mukainen hoito aloitettaisiin kuukauden sisällä. Feministisen puolueen vaaliohjelman 100 aloitetta yhdenvertaisuuteen aloite numero 61 sisältää terapiatakuun ohella muun muassa jokaiselle maksuttoman kymmenen tunnin psykoterapian, jonka perusteella arvioidaan jatkohoidon tarve. Aloite sisältää myös maksuttoman kuntoutusterapian alle 29-vuotiaille nuorille.

Vuoden 2017 kouluterveyskyselyn tulokset kertovat, että mm. toimintakyky, seksuaalinen suuntautuminen ja alkuperä vaikuttavat huomattavasti nuorten hyvinvointiin. Nuorilla joilla on jokin toimintakykyyn liittyvä haaste, jotka eivät ole syntyneet Suomessa tai joiden seksuaalinen suuntautuminen on muu kuin hetero, kokevat kaikkein eniten yksinäisyyttä ja syrjintää. Oikeus syrjimättömyyteen on huomioitava kaikilla koulutusasteilla, työelämässä ja vapaa-ajalla.

Vakiinnuttamalla sukupuolisensitiivinen kasvatus, voidaan ennaltaehkäistä syrjintää ja purkaa haitallisia ja epätosia sukupuolistereotypioita, sekä mahdollistaa paremmin jokaiselle lapselle omana itsenä oleminen ensisijaisesti sellaisena kuin hän on eikä oman sukupuolensa edustajana. Kaikilla ikätasoilla tulee tarjota ihmisoikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon perustuvaa seksuaalikasvatusta, joka toimii ennaltaehkäisynä syrjinnälle sekä lasten seksuaaliselle hyväksikäytölle.

Politiikassa on huomioitava nykyistä enemmän ennaltaehkäisyn merkitys. On viisautta toimia ja ratkaista kriisit ennen kuin ne ehtivät edes syntyä, sen sijaan että sallitaan pahoinvoinnin eskaloitua, ennen kuin aletaan miettiä hätäratkaisuja hätärahoituksella. Tulipalojen sammutukseen perustuva politiikka ei ole inhimillisesti eikä taloudellisesti kestävää.

Kannen kuva: Satu Lehtinen

Minkä takia feministinen puolue?

Feministinen puolue on ihmisoikeuspuolue. Monet toimenpiteet ihmisoikeuksien parantamiseksi ovat tahtokysymyksiä. Ne eivät vaadi edes rahaa. Kyse on ainoastaan halusta tehdä yhteiskunnasta kaikille yhdenvertainen. Kolmannen juridisen sukupuolen vahvistaminen parantaisi sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisoikeuksia. Suomi on myös ainoa Pohjoismaa, joka vaatii sukupuoltaan korjaavilta sterilisaatiota. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu on vaatinut käytännön pikaista muuttamista jo vuonna 2012.

Feministinen puolue tekee konkreettista politiikkaa ajamiensa asioiden eteen. Helsingin valtuustossa se esimerkiksi teki aloitteen, joka meni tällä viikolla läpi, että kaikkiin kaupungin uimahalleihin investoidaan unisex-pukuhuoneet. Malli on jo toiminnassa Itäkeskuksen uimahallissa, jossa pukuhuoneessa on 8 pukukoppia ja noin 40 pukukaappia. Pukukaapit ovat keskellä ja niiden molemmilla laidoilla on neljä suihkukoppia, joissa voi peseytyä katseilta suojattuna. Tämä mahdollistaa sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ja liikuntarajoitteisten (avustajana toista sukupuolta oleva henkilö) kuin myös kaikkien muidenkin peseytymisen ja pukeutumisen omassa rauhassa.

Feministinen puolue kannattaa tasa-arvoista asepalvelusta, kuukautissuojille verohuojennuksia ja vankien lasten oikeutta yhteydenpitoon suljetussa vankilassa istuvan vanhemman kanssa.

Feministinen talouspolitiikka haluaa murtaa vallitsevan hengen, jossa talous on itseisarvo. Talouden tulee olla välinearvo, jolla tuotetaan hyvinvointia, ei tehostuksen ja tuottavuuden rattaissa kasvavaa pahoinvointia, jossa osa väestöstä uupuu taakkansa alle samaan aikaan, kun merkittävä osa väestöstä ei pääse osalliseksi ja vastuunkantajaksi lainkaan, vaikka kuinka kovasti haluaisi. Lyhennetty työviikko kuuden tunnin työpäivillä tulee mahdollistaa kaikille halukkaille. Tämä tasaa taakankantoa ja lisää yksilöiden ja perheiden hyvinvointia.

Feministinen puolue ajaa kaikille perheille samoja oikeuksia. Ydinperhe ei ole läheskään ainoa olemassa oleva perhemalli, silti päätöksentekoa määrittää edelleen hyvin pitkälti ydinperhe.

FP-kuvavaalistartti

Feministinen puolue ja sen kannattajat ovat täynnä kaikkien sukupuolien energiaa, jossa jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet olla näkyvä, kuuluva, huomioitu ja arvostettu.

Kirjoittaja on oululainen feministisen puolueen eduskuntavaaliehdokas, äiti, työelämävalmentaja, lyhytterapeutti ja tietokirjailija, joka määrittelee itsensä naisoletetuksi. 

Kuvat: Satu Lehtinen

 

Ota paikkasi!

Hyväksytkö sinä erilaisuuden? Nuori tyttöoletettu esitti tämän kysymyksen tänään silmiin katsoen, vilpittömin mielin minulle, hänelle täysin tuntemattomalle ihmiselle. Hän ei jäänyt odottamaan vastausta, kun kiiruhti jo jatkamaan tarinaansa. Hän oli tavannut ihmisen, joka hyväksyi. Se oli hänelle mullistava kokemus, mutta tarinalla ei ollut onnellista loppua tälläkään kertaa.

Sain koulupaikan, pääsin kouluun! Tuli toinen tyttöoletettu kertomaan riemusta hyppien vieressäni seisovalle aikuiselle. Oli helppo uskoa, että koulupaikkaa oli tavoiteltu ja odotettu kauan.

Kolmas nuori kertoi olevansa eläkkeellä, mutta hänellä oli suuri toive saada tehdä työtä. Hän arveli, että pystyisi tekemään 3-4 tunnin työpäiviä, mutta jatkoi samaan hengenvetoon, että ei hän pääsisi minnekään.

Osattomuus yhteiskunnasta, yksinäisyys, syrjäytyminen ja sivusta katsojan rooli ovat tuttuja kokemuksia monelle omakohtaisesti tai läheisen kautta.

Voin vain kuvitella aavistuksen laidasta, miltä tuntuu kuunnella syrjäytettynä, yksinäisenä ja osattomana eri puolilta versoavaa puhetta, jossa syyllistetään yksilöä itseään siitä, kun hän ei ole löytänyt ja saanut paikkaansa, eikä ole päässyt täysivaltaisesti osalliseksi yhteiskunnassa. Puhetta siitä, että on laiska sen lisäksi, kun ruoskii itseään muutoinkin, koska ei taaskaan kelvannut työhön, kouluun, työkokeiluun tai yhtään mihinkään. Puhetta siitä miten perustulo passivoittaa ja että kukaan ei tekisi työtä ilman raippaa ja rangaistuksia, kun ihminen itse haluaisi olla yhteiskunnan täysivaltainen, aktiivinen ja vastuullinen toimija enemmän kuin mitään muuta.

Jokaisella on oltava oikeus toimia yhteiskunnassa osallisena, aktiivisena ja vastuullisena jäsenenä. Meidän on muutettava asenteita ja luotava maailma, jossa syrjimättömyydelle on nollatoleranssi. Osallisuuden on oltava mahdollista jokaiselle ikään, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, ihonväriin, vammaan, etnisyyteen, luonteenlaatuun tai mihinkään muuhun katsomatta.

On helppo sanoa ota paikkasi – todellisuudessa tie sinne on vielä pitkä, että jokaisella on konkreettinen mahdollisuus omaan paikkaansa tässä yhteiskunnassa, mutta tulevaisuus on meidän käsissämme.

”If you can dream it, you can do it.”

smartcapture

#otapaikkasi #osallisuus #syrjimättömyys #yhdenvertaisuus #vaalit2019 #feministinenpuolue #gopink 

Kun aika herättää kauhua – uupumuksen äärellä

Yhä useampi on kokenut uupumuksen. Kyse ei ole yksittäisistä ihmisistä vaan kulttuurisesta ilmiöstä. Suhde aikaan ja siihen kytkeytyvät vaatimukset ja odotukset ovat muuttuneet monelle ylitsepääsemättömiksi.

Palataan ajassa ensin 70 vuotta taaksepäin, jolloin ei tarvinnut erikseen järjestää ryhmäliikuntatunteja ja rentoutustuokioita. Elämä oli lähtökohtaisesti fyysistä. Vaatteet pestiin jokusen kerran vuodessa ja talot siivottiin kahdesti vuodessa – jouluksi ja juhannukseksi. Lapset kasvoivat muun elämän ohella sukujen, tilojen ja talojen siipien suojassa, joskin lapsikuolleisuus oli myös suurempaa. Lapset syntyivät osaksi sukua ja yhteisöä pienten perheyksiköiden sijaan. Aikuisia oli ympärillä, mutta lapsilähtöisestä kasvatuksesta ja intensiivisestä vanhemmuudesta ei ollut tietoakaan. Elämä oli työlästä ja täyttä, mutta silti omantahtista., jossa ehdittiin keittää kahvit yllätysvieraille ja naapurin Villelle.

2010- luvun tehokkuuden takomossa omantahtisuudelle ei ole varaa. Kiire lyö leimansa kaikkeen olemiseen ja tekemiseen työssä ja työn ulkopuolella. Elämä saattaa olla päivästä toiseen silkkaa kilpajuoksua ajan kanssa, selviytymistä työstä, velvollisuuksista ja harrastuksista. Koskaan ei ehdi tehdä omien kriteerien mukaista riittävän hyvää jälkeä. Riittämättömyyden tunne nakertaa sisintä työssä ja vapaa-ajalla. Kahvit juodaan juosten päivästä toiseen take away –kertakäyttökupeista. Olemiseen vaikuttaa läsnäolollaan kaikkein eniten jatkuva kiireen tuntu. Ihmiseltä ihmiselle ei niinkään ole aikaa, kohtaaminen ja kuuntelu muuttuvat rasitteiksi. Väsyneenä kiukuttaa, ymmärtää väärin ja tekee virheitä. Väsyneenä auttaminenkin on taakka ilon sijasta.

Kotvimisen vallankumous -teoksessa (Jenny Kangasvuo, Jonna Pulkkinen & Katri Rauanjoki, Karisto 2018) puhutaan leppoistamisen puolesta tehokkuuden ja suorittamisen palvomisen sijaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2011 tekemässä tutkimuksessa joka neljännellä työssäkäyvällä oli ilmennyt työuupumuksen oireita pelkästään kuluneen vuoden aikana.

Työelämän sirpaleisuus ja määräaikaiset työsuhteet vaativat, että työntekijänä on koko ajan oltava parhaimmillaan ja näytettävä kykynsä. On oltava hyvä ja parempi kuin muut. On kilpailtava, että saa säilyttää työpaikkansa, jos saa sittenkään. Samalla kuitenkin itsensä, muiden ja työn tuloksen kannalta on tärkeää olla mukava ja reilu tiimipelaaja, on oltava kykenevä tukemaan ja kannustamaan toinen toistaan. On venyttävä ja joustettava, oltava käytettävissä, sijaistettava tarvittaessa ja opeteltava koko ajan uutta. Että tämän kaiken jaksaa, on muistettava huolehtia omasta fyysisestä kunnosta ja riittävästä unesta – aikaa tulee liietä bodypumpiin ja rentoutustyhmiin osallistumiselle sen lisäksi, että on löydyttävä jokin ajallinen musta aukko, jolloin ehtii käyttää lasta hammaslääkärissä ja osallistua vasu-keskusteluun. Lisäksi on muistettava hankkia päiväkodin hiihtoretkeä varten uudet monot pieneksi jääneiden tilalle.

Eikä pidä unohtaa parisuhdettakaan tai pian tämä kaikki on vielä työläämpää.

Ratkaisu ei löydy ainoastaan yksittäisistä ihmisistä omissa kammioissaan selviytymässä, vaan kulttuurin muutoksesta, jossa on sijaa erilaisille elämäntavoille ja -rytmeille sekä ihmisten moninaisuudelle. Se löytyy kulttuurista jossa työpäivän ja -viikon pituuteen on mahdollista vaikuttaa realistisemmin itse omasta elämäntilanteestaan riippuen. Se löytyy kulttuurista, jossa talous ei ole itseisarvo, joka menee kaiken, ihmisten ja luonnon edelle, vaan jossa taloudella on välinearvo, jolla tuotetaan moninaista hyvinvointia.

 

Kirjoittaja on oululainen kolmen lapsen äiti, työelämävalmentaja ja tietokirjailija, joka tasapainoilee läsnäolon ja olottomuuden välimaastossa työssä, kotona ja niiden liepeille.