Armollisuuteen liittyvien myyttien purkamista – armollisuus ei tarkoita vastuuvapautusta

  1. Armollisuus ei tarkoita olemattomia tai matalia tavoitteita

Itseensä ja toisiin armollisesti suhtautuva tavoittelee suuria ja pieniä asioita yhtä lailla kuin armottomatkin. Hänen tavoitteensa ovat ainoastaan punnitumpia. Hän tietää mikä on hänelle tärkeää ja merkityksellistä. Hän voi asettaa hyvinkin korkeita tavoitteita pyrkiessään niitä kohti. Sen sijaan hän ei tavoittele asioita, jotka sotivat hänen omia arvojaan vastaan ­– ei edes silloin, vaikka muiden mielestä niin pitäisi tehdä ollakseen tärkeä ja pätevä.

Itseensä armollisesti suhtautuva tietää omat rajansa mahdollisista suurista tavoitteista huolimatta.

2. Armollisuus ei tarkoita, että millään ei ole mitään väliä

Armollisuuteen liittyy läheisesti vastuun ja kohtuuden käsitteet. Sen sijaan siihen ei kuulu, että ollaan ja eletään kaiken aikaa kuin ellun kanat eikä välitetä mistään mitään. Sehän ei ole pitkässä juoksussa millään muotoa armollista vaan kääntyy melko nopeastikin armottomuudeksi ja vastuuttomuudeksi.

3. Itsemyötätunto on itsensä korostamista ja kamalaa itserakkautta

Se on tervettä itsensä rakastamista. Kun rakastaa ja pitää huolta itsestään, jaksaa rakastaa ja pitää huolta myös toisista. Lopen uupunut ja raihnainen ei ole kovin suureksi avuksi ympäristölleen, vaikka ympärillä olisi kuinka rakkaita ja tärkeitä ihmisiä.

 

Kun ihminen suhtautuu itseensä myötätuntoisesti, hän ei pelkää kohdata omaa epätäydellisyyttään. Hän on rohkeampi hyppäämään uuteen eikä hänelle ole epäonnistuminenkaan maailmanloppu, ainakaan kovin kauan. Myötätunnon voimalla hän nostaa päänsä ylös ja kipuaa itseään ja toisia rakastaen ylös kuopasta kohti uusia haasteita.