Olen asettunut ehdolle

Feministisen puolueen puoluekokous pidetään Turussa 4.-5.9. 2021. Haluan olla rakentamassa ja osallisena Feministisen puolueen tulevaisuudessa sekä vaikuttamassa koko yhteiskuntaan omalla panoksellani. Siksi olen asettunut ehdolle puolueen varapuheenjohtajan tehtävään.

Feministinen puolue vaikuttaa yhteiskuntaan ja luo omalla panoksellaan ilmapiiriä, jossa jokaisella on mahdollisuus kokea olevansa hyväksytty ja osallinen itselleen sopivalla ja riittävällä tavalla. Elämme individualistisessa, yksilöllisyyttä korostavassa kulttuurissa ja yhteiskunnassa, mutta me tarvitsemme toinen toisiamme, kunnioittavaa yhteisöllisyyttä, jossa ihminen saa kasvaa yhdessä toisten kanssa kohti omaa täysimittaista itseään.

On tutkittu, että kun ihminen kääntää katseensa kohti toisia ja kysyy pyyteettömästi, voinko olla avuksi, se lisää myös ihmisen omaa hyvinvointia. Kuinka voimme luoda maailmaa, jossa jaamme ympärillemme ja samalla itsellemme hyvinvointia? Yksilöinä voimme tehdä oman mittamme verran toinen toistemme ja maailman puolesta, mutta puolueena voimme rakentaa askel kerrallaan, kokonaisia uusia maailmoja. Meidän on puolueena myös näytettävä esimerkkiä, ratkaistava haasteita, muistettava kunnioitus, oma ja toisten.

Vuosia sitten tapasin ja kävin keskustelua entisen Tampereen yliopiston legendaariseksi tituleeratun sosiaalipsykologian dosentin Klaus Weckrothin kanssa, kenen Aamulehden päätoimittajalle lähettämä kirje toimi sysäyksenä sille, että Aamulehti siirtyi vuonna 2017 käyttämään sukupuolineutraaleja ammattinimikkeitä. Weckroth korosti aina omassa toiminnassaan yhteisten päämäärien merkitystä ja puhui sellaisen yhteiskunnan luomisen puolesta, jossa jokainen voisi kokea itsensä tarpeelliseksi. Tavatessani hänet mieleeni jäi erityisesti yksi lause: “Ihminen opettaa sitä mitä hän itse eniten tarvitsee”. Lauseen voi tulkinta monin tavoin – siten että ihminen vahvistaa itseään ja itselleen merkityksellisiä asioita kuin myös niin että on tärkeää muistaa jatkuva ja säännöllinen itsereflektio. Femnistisessä puolueessakin on tärkeää muistaa nämä molemmat tulkinnan mahdollisuudet, jotta yhteinen päämäärä, se miksi työskentelemme, miksi puolue on perustettu ja on olemassa, vahvistuu, kirkastuu ja alkaa loistaa entistä laajemmin koko yhteiskunnassa: “yhteiskunta jota määrittelee vapaus ja kannattelee rakkaus.”  

Minkä vuoksi olen Feministisen puolueen kuntavaaliehdokkaana

Lähdin Feministisen puolueen kuntavaaliehdokkaaksi kerran jo päätettyäni, että en asetu ehdolle. Miksi emmin lähtemistä ja miksi lähdin sittenkin?

Olin ensimmäisen kerran ehdolla kaksi vuotta sitten eduskuntavaaleissa. Vaikka kampanjointi oli omalla tavallaan antoisaa ja pystyin nostamaan esille minulle tärkeitä asioita sekä annoin ilolla Feministiselle puolueelle kasvot kotikaupungissani Oulussa, en kuitenkaan jäänyt kaipaamaan kampanjointia niin paljon, että päivänselvästi haluan tehdä sen uudestaan. Koin hetkittäin olevani kuin karnevaaliemäntä. Vaalit ja vaalikampanjat ovat eräänlaisia karnevaaleja – enemmän tai vähemmän – niissä tarjoillaan tärkeitä asioita ja hernekeittoa. Mitä enemmän on rahaa ja aikaa, sitä paremmin voi kaikkea tarjoilla. Toiset tekevät vaalityötä kokopäiväisesti työkseen, toiset tekevät sitä työnsä ohella. Kuulun jälkimmäiseen joukkoon. Vaalit ovat myös ehdokkaalle itselleen ihan tuntuva taloudellinen satsaus, jos haluaa tulla nähdyksi.

Mikä minut sitten sai asettumaan myös näihin kuntavaaleihin ehdolle?  Yhdellä sanalla sanottuna demokratia ja toisella sanalla sanottuna vaikuttaminen.

Haluan edustaa sananvapautta ja ihmisoikeuksia demokraattisessa yhteiskunnassa ja vaikuttaa kotikuntaani Ouluun, mutta olla samalla mahdollisimman riippumaton toimija. Feministisen puolueen ehdokkaana koen voivani tehdä niin. Olen ollut osallisena puolueen työryhmissä työstämässä kuntavaaliohjelmaa. On siksikin luontevaa asettua myös ehdokkaaksi. Kampanjointi itsessään on jo vaikuttamista, riippumatta lopputuloksesta.

Tahdon olla osaltani edistämässä kaupunkikulttuuria, jossa jokainen voi iloita ja kokea, että kaupunki kuuluu myös minulle.  Haluan vahvistaa yhdenvertaista Oulua, moninaisten perheiden huomioimista kaupungin palveluissa, osa-työkykyisten osallisuutta, edesauttaa julkisten tilojen rakentamista kehorauhan huomioiviksi ja sukupuolineutraaleiksi. Tämä tarkoittaa mm. uimahallien puku- ja peseytymistilojen muuttamista sellaisiksi, joissa ei tarvitse valita miesten tai naisten puolta ja joissa voi asioida rauhassa, toisten katseilta suojassa (tällaiset tilat ovat tulossa Feministisen puolueen aloitteesta Helsingin kaupungin uimahalleihin.)

Tahdon olla kantamassa ilolla demokraattista lippua, joka heiluu ympäristö-, kulttuuri- ja taidemyönteisessä kaupungissa, jossa tunnistetaan hyvinvointivaikutusten lisäksi myös taiteen itseisarvo. Tahdon olla tekemässä elinympäristöä, jossa jokaisen on hyvä olla ja jossa ihmisyydellä ja rakkaudella on tilaa kukoistaa. Feministisen puolueen visiossa yhteiskuntaa määrittelee vapaus ja kannattelee rakkaus. Siihen työhön tartun ilolla.

Ota paikkasi!

Hyväksytkö sinä erilaisuuden? Nuori tyttöoletettu esitti tämän kysymyksen tänään silmiin katsoen, vilpittömin mielin minulle, hänelle täysin tuntemattomalle ihmiselle. Hän ei jäänyt odottamaan vastausta, kun kiiruhti jo jatkamaan tarinaansa. Hän oli tavannut ihmisen, joka hyväksyi. Se oli hänelle mullistava kokemus, mutta tarinalla ei ollut onnellista loppua tälläkään kertaa.

Sain koulupaikan, pääsin kouluun! Tuli toinen tyttöoletettu kertomaan riemusta hyppien vieressäni seisovalle aikuiselle. Oli helppo uskoa, että koulupaikkaa oli tavoiteltu ja odotettu kauan.

Kolmas nuori kertoi olevansa eläkkeellä, mutta hänellä oli suuri toive saada tehdä työtä. Hän arveli, että pystyisi tekemään 3-4 tunnin työpäiviä, mutta jatkoi samaan hengenvetoon, että ei hän pääsisi minnekään.

Osattomuus yhteiskunnasta, yksinäisyys, syrjäytyminen ja sivusta katsojan rooli ovat tuttuja kokemuksia monelle omakohtaisesti tai läheisen kautta.

Voin vain kuvitella aavistuksen laidasta, miltä tuntuu kuunnella syrjäytettynä, yksinäisenä ja osattomana eri puolilta versoavaa puhetta, jossa syyllistetään yksilöä itseään siitä, kun hän ei ole löytänyt ja saanut paikkaansa, eikä ole päässyt täysivaltaisesti osalliseksi yhteiskunnassa. Puhetta siitä, että on laiska sen lisäksi, kun ruoskii itseään muutoinkin, koska ei taaskaan kelvannut työhön, kouluun, työkokeiluun tai yhtään mihinkään. Puhetta siitä miten perustulo passivoittaa ja että kukaan ei tekisi työtä ilman raippaa ja rangaistuksia, kun ihminen itse haluaisi olla yhteiskunnan täysivaltainen, aktiivinen ja vastuullinen toimija enemmän kuin mitään muuta.

Jokaisella on oltava oikeus toimia yhteiskunnassa osallisena, aktiivisena ja vastuullisena jäsenenä. Meidän on muutettava asenteita ja luotava maailma, jossa syrjimättömyydelle on nollatoleranssi. Osallisuuden on oltava mahdollista jokaiselle ikään, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, ihonväriin, vammaan, etnisyyteen, luonteenlaatuun tai mihinkään muuhun katsomatta.

On helppo sanoa ota paikkasi – todellisuudessa tie sinne on vielä pitkä, että jokaisella on konkreettinen mahdollisuus omaan paikkaansa tässä yhteiskunnassa, mutta tulevaisuus on meidän käsissämme.

”If you can dream it, you can do it.”

smartcapture

#otapaikkasi #osallisuus #syrjimättömyys #yhdenvertaisuus #vaalit2019 #feministinenpuolue #gopink