Onko tämä itserakastelua?

 

Kertoessani itsemyötätunnon tärkeydestä ja ilmenemisestä, eräs keskustelija kysyi minulta ironisesti, onko tämä joku itserakastelujuttu. Vastasin, että jos aivan tarkkoja ollaan niin suomen kielessä sillä on hieman eri merkitys.

Myötätunto itseä kohtaan on kansainvälisesti melko uusi, mutta nopeasti kasvava ja tutkimuksilla todennettu näkökulma ihmisen hyvinvointiin. Se on taito, jota voi kehittää harjoittelemalla. Ensin on opittava tunnistamaan omat armottomat ajattelu- ja toimintatavat.

Itsemyötätunto on sitä, kun piru korvasi juurella kuiskaa ”surkimus” ja sinä vastaat takaisin ”olen riittävän hyvä”.

Itsemyötätunto on sitä, kun sallii itselleen luvan olla riittävä keskeneräisenä ja epätäydellisenä.

Itsemyötätunto on sitä, että ei suostu katumaan ja syyllistämään itseään loputtomasti tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Virheistä on hyvä ottaa opiksi vastaisuuden varalle, käydä asiat läpi rakentavasti ja antaa niiden sitten mennä menojaan.

Itsemyötätunto on sitä, kun hoitaa itseään, kuuntelee omia toiveitaan ja tarpeitaan ja pitää niitä tärkeinä ja merkityksellisinä.

Itsemyötätunto on sitä, että pysähtyy itsensä äärelle, kuulee oman hengityksensä rytmin, tuntee omat tunteensa ja ajatuksensa.

Itsemyötätunto on sitä, että on kohtuullinen, lempeä ja armollinen itseään kohtaan.

Itsemyötätunto auttaa jaksamaan paremmin paitsi omassa elämässä ylipäätään niin myös työssä. Työsuojelurahaston tukemasta itsemyötätunnon vaikutuksia tutkineesta hankkeesta ja sen tuloksista voi lukea halutessaan tarkemmin täältä  ja täältä