Huomaa minut

Miltä sinusta tuntuisi pyytää huomiota? Oletko koskaan sanonut, huomaa minut, tarvitsen huomiotasi?

Ihmisen perustavanlaatuinen tarve on tulla huomatuksi ja nähdyksi. Esikouluikäisellä lapsellani on tapana suuttuessaan uhkailla veljiään ”Tai mä en katso sua enää koskaan.” Tämä uhkaus on valtavan tehokas. Veljet tottelevat uhkailijaa välittömästi. Kukaan ei halua joutua tilanteeseen, jossa toinen ei katso häntä enää. Jokainen varmasti myös tietää, miten pahalta tuntuu, kun jää vaille huomiota, vaikka toivoisi saavansa sitä.

Suomalaisessa kulttuurissa huomion saamiseen ja huomion kohteena olemiseen liittyy kuitenkin paljon negatiivisia sävyjä. Siihen liitetään sanat häpeä ja nolo. Hävettää olla esillä. Runsaasti huomiota saavat henkilöt joutuvat herkästi ivan kohteeksi. Heitä kutsutaan tyrkyiksi ja huomionkipeiksi. Huomiohuora on tuttu sana monille.

Kun henkilö tekee ulkomailla Saara Aallot, huomion kohteena olemisesta tulee hyväksyttävää. Huomio täytyy kulttuurissamme ansaita, ja oikein olan takaa. Kunnolla. Ansaitsematon huomio on tosi noloa itselle ja muille.

Mikä saa meidät suhtautumaan huomioon tällä tavoin? Entä jos sallisimme huomionkohteena olemisen kaikille, niin pienille kuin suurille? Mitä jos negatiivisen sijaan alkaisimme pitää huomiota positiivisena asiana? Jakaisimme aktiivisesti omaa huomiotamme ja iloitsisimme toisten saamasta huomiosta? Sanoisimme rohkeasti huomatkaa minut, kun kaipaamme huomiota – No ei sentään, se tuntuu jo liian nololta.

Onko tämä itserakastelua?

 

Kertoessani itsemyötätunnon tärkeydestä ja ilmenemisestä, eräs keskustelija kysyi minulta ironisesti, onko tämä joku itserakastelujuttu. Vastasin, että jos aivan tarkkoja ollaan niin suomen kielessä sillä on hieman eri merkitys.

Myötätunto itseä kohtaan on kansainvälisesti melko uusi, mutta nopeasti kasvava ja tutkimuksilla todennettu näkökulma ihmisen hyvinvointiin. Se on taito, jota voi kehittää harjoittelemalla. Ensin on opittava tunnistamaan omat armottomat ajattelu- ja toimintatavat.

Itsemyötätunto on sitä, kun piru korvasi juurella kuiskaa ”surkimus” ja sinä vastaat takaisin ”olen riittävän hyvä”.

Itsemyötätunto on sitä, kun sallii itselleen luvan olla riittävä keskeneräisenä ja epätäydellisenä.

Itsemyötätunto on sitä, että ei suostu katumaan ja syyllistämään itseään loputtomasti tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Virheistä on hyvä ottaa opiksi vastaisuuden varalle, käydä asiat läpi rakentavasti ja antaa niiden sitten mennä menojaan.

Itsemyötätunto on sitä, kun hoitaa itseään, kuuntelee omia toiveitaan ja tarpeitaan ja pitää niitä tärkeinä ja merkityksellisinä.

Itsemyötätunto on sitä, että pysähtyy itsensä äärelle, kuulee oman hengityksensä rytmin, tuntee omat tunteensa ja ajatuksensa.

Itsemyötätunto on sitä, että on kohtuullinen, lempeä ja armollinen itseään kohtaan.

Itsemyötätunto auttaa jaksamaan paremmin paitsi omassa elämässä ylipäätään niin myös työssä. Työsuojelurahaston tukemasta itsemyötätunnon vaikutuksia tutkineesta hankkeesta ja sen tuloksista voi lukea halutessaan tarkemmin täältä  ja täältä