Ajatuksia syntyvyydestä

Syntyvyys on laskenut Suomessa nopeammin ja voimakkaammin kuin on ennustettu. Tapahtuneeseen on esitetty erilaisia syitä ja seurauksia. Yhtenä syynä pidetään kaupungistumista ja tukiverkkojen vähyyttä. Aikaisemmin lapset syntyivät sukuun tai peräti kylään, jossa on ollut lukuisia aikuisia katsomassa lasten perään. Nyt lapset syntyvät perheeseen.

Enenevä määrä ihmisiä kärsii samaan aikaan lapsettomuudesta ilman omaa tahtoaan. Syntyvyyden näkökulmasta käsin tulisi tehdä kaikki voitava, jotta heille mahdollistuisi unelmien toteutuminen lapsettomuushoitojen tai adoption kautta.

Osa jättää lapset tekemättä siksi, että he eivät ole löytäneet rinnalleen sopivaa kumppania. Toisilla lapsiluku jää aiottua pienemmäksi, kun parisuhde päättyy kesken kaiken. Kestävä parisuhde on harvoin itse itseään koossa pitävä voima, pikemminkin päinvastoin. Silti edelleen elää vahvana asenne, jossa parisuhteen hoito on toissijaista vanhemmuuden rinnalla. Myöskään vanhemman omaa aikaa ei välttämättä nähdä arvokkaana koko perheen ja parisuhteen hyvinvointia lisäävänä tekijänä.

Synnytystalkoistakin on puhuttu poliitikkojen suulla. Miten on sateenkaariperheiden synnytystalkoiden laita? Onko heitä kannustettu ja tuettu perheen perustamisessa? Odotetaanko synnytystalkoisiin osallistumista kaikilta vai ainoastaan tietynlaisilta pareilta ja ihmisiltä?

Oulun seudulla päiväkoti-ikäisten lasten määrä on laskenut runsaimmin suurista kaupungeista. Onko uskonnolla perusteltu rajaton lisääntyminen alkanut tulla Suomessa tiensä päähän? En näe lainkaan huonona asiana, että ehkäisy on yhä laajenevalle joukolle kansalaisia todellinen vaihtoehto.

Nuoret ovat tietoisia ehkäisystä ja teiniraskaudet ovat vähentyneet.

Keskoslapsi jää usein perheensä viimeiseksi lapseksi. Keskosen syntymään ja ensimmäisiin vuosiin liittyy monesti sellaisia haasteita, joita täysiaikaisena syntyneen lapsen elämässä on huomattavasti harvemmin. Suomessa syntyneistä lapsista 6 % syntyy vuosittain ennenaikaisesti keskosena. Olisiko keskosperheiden tukeen mahdollista panostaa?

Tuoreiden tilastojen valossa korkeasti koulutettujen lapsiluku ei ole laskenut. Tämä puhuisi sen puolesta, että Suomessa on tehty asioita oikein työn ja perheen yhdistämisen mahdollistamisessa. Soisin silti laajennettavan oikeutta pienten lasten vanhempien 80 % työaikaan. Nykyisellään siihen on lain turvaama oikeus alle 3-vuotiaiden lasten sekä 1.-2.-luokkalaisten vanhemmille.

Entä kuinka moni siirtää tai jättää lapset tekemättä kokonaan heikon taloudellisen tilanteen tai pätkätöiden vuoksi?

Osa haluaa elää itselleen, ilman jatkuvaa vastuuta toisen ihmisen elämästä ja se on täysin mahdollinen ja hyväksytty valinta.

Maapallon mittakaavassa ihmisiä syntyy enemmän kuin koskaan. Miten iso ongelma suomalaisten syntyvyyden väheneminen on laajemmin tarkasteltuna?